Viestintä (kulttuurienvälinen)

Kulttuurienvälinen viestintä viittaa „eri ryhmien tai kulttuurien jäsenten väliseen vuorovaikutukseen kielellisten koodien avulla“, ja se muodostuu termistä interkulttuurisuus, joka on „termi filosofiselle ja kulttuuritieteelliselle käsitykselle […] kulttuurien välisistä suhteista“, ja latinan sanasta communicatio „viestintä/ymmärrys“ (Metzler Lexikon 2013, 343-344 u. 389).

Vuorovaikutuksen muoto

Tässä yhteydessä „erityisesti etnolingvistiikan, pragmatiikan ja sosiolingvistiikan yhteydessä tutkittu kommunikaatiotapa“ „puheen, eleiden ja ilmeiden“ muodossa (Lexikon der Sprachwissenschaft 2008, 302) ja Lüsebrinkin mukaan myös „aineellisen kulttuurin“ (Lüsebrink 2004, 10) huomioon ottaen edustaa vuorovaikutuksen muotoa „eri (osa)kulttuuripiireihin kuuluvien ihmisten välillä, joiden onnistunutta kommunikaatiota vaarantavat usein ennakkoluulot (stereotypiat) ja kulttuurieroista johtuvat väärinkäsitykset“ (Lexikon der Sprachwissenschaft 2008, 302).

Keskeinen pätevyys

Termi syntyi 1960-luvulla Yhdysvalloissa osana tieteidenvälisen viestintätutkimuksen teoreettisten käsitteiden muodostamista. Saksassa on 1970-luvulta lähtien kehitetty myös empiiristä tutkimusta, jossa on keskitytty „kielen, tilanteiden ja identiteetin yhdistämiseen toiminnan muotoihin ja tulkintoihin“ (Metzler Lexikon 2013, 344).

Jatkuvasti etenevän globalisaation yhteydessä tämä „dynaaminen (viestintä)prosessi, jonka edellytyksenä ovat empatia, suvaitsevaisuus ja kulttuurispesifinen tieto, muodostaa päämäärän yhteisten merkitysten tuottamiselle“, ja tätä taustaa vasten se edustaa nykyisin „kaikilla yhteiskunnan aloilla“ kysyttyä avainpätevyyttä (Metzler Lexikon 2013, 344).

Kulttuurinen orientaatiojärjestelmä

Podsiadlowskin mukaan kyseessä on sopeutuminen muihin kulttuureihin, mikä edellyttää (kulttuurienvälistä) osaamista. Kyse on „muiden kulttuurien […] havaitsemisen, ajattelun ja arvojen orientaatiojärjestelmän […] ymmärtämisestä“ ja sen soveltamisesta omassa „ajattelussa ja toiminnassa vieraalla kulttuurisella toimintakentällä“ (Podsiadlowski 2004, 50). Kulttuurienvälinen viestintä edistää „menestyksekästä kansainvälistä toimintaa“ esimerkiksi liikematkojen yhteydessä (ks. Podsiadlowski 2004, 45-47).

Etnologia ja valta

Lüsebrinkille taas „historiallisen kontekstin tarkastelu“ sekä nykyiset kehitysprosessit, joissa otetaan huomioon myös median kehitys, ovat olennaisessa asemassa, jotta kulttuurienvälisestä viestinnästä saataisiin mahdollisimman eriytynyt kokonaiskuva (ks. Lüsebrink 2004, 12).

Samalla hän kritisoi sen voimakasta suuntautumista talouden toiminta-alueelle ja viittaa „yhteiskunnallisiin valtakeskuksiin“ sekä siitä usein aiheutuvaan „epäinhimilliseen välineellistämiseen näiden keskusten toimesta“. Antropologian varsinainen työkenttä eli monimutkaisen ja monikerroksisen „kulttuurin käsitteen“ tutkiminen jää huomiotta, jos „periferiassa [eli] globaalin järjestelmän vallan marginaalissa eläviä ryhmiä ja yhteiskuntia“ ei oteta huomioon (Lüsebrink 2004, 46 f.). On myös kyseenalaista, missä määrin Podsiadlowskin esiin nostama yksipuolinen sopeutuminen vieraisiin kulttuurisiin konteksteihin voi pitkällä aikavälillä mahdollistaa onnistuneen inhimillisen rinnakkaiselon.

Kirjallisuus

Bußmann, Hadomud (2008): Intercultural Communication. Teoksessa: Lexikon der Sprachwissenschaft. 4. painos. Stuttgart: Kröner, 302.

Lüsebrink, Hans-Jürgen (2004): Concepts of Intercultural Communication. Teoreettisia lähestymistapoja ja käytännön viitteitä tieteidenvälisestä näkökulmasta. St. Ingbert: Röhrig Universitätsverlag.

Müller-Hartmann, Andreas (2013): Intercultural Communication. Teoksessa: Nünning, Ansgar (toim.): Metzler Lexikon. Kirjallisuus- ja kulttuuriteoria. Lähestymistavat – Henkilöt – Perustermit. 5. painos. Stuttgart/ Weimar: J. B. Metzler, 344.

Podsiadlowski, Astrid (2004): Intercultural Communication and Cooperation. Training Intercultural Competence. Harjoituksia ja tapaustutkimuksia. München: Franz Vahlen.

Schmidt, Siegfried J. (2013): Communication theory. Teoksessa: Nünning, Ansgar (toim.): Metzler Lexikon. Kirjallisuus- ja kulttuuriteoria. Lähestymistavat – Henkilöt – Perustermit. 5. painos. Stuttgart/ Weimar: J. B. Metzler, 389.

Sommer, Roy (2013): Interculturality. Teoksessa: Nünning, Ansgar (toim.): Metzler Lexikon. Kirjallisuus- ja kulttuuriteoria. Lähestymistapoja – Henkilöt – Peruskäsitteet. 5. painos. Stuttgart/ Weimar: J. B. Metzler, 343 f.