Uusnatsismi
Määritelmä
Termi „uusnatsismi“ viittaa poliittiseen ryhmään, jonka keskeisenä piirteenä on „pyrkimys (vuoden 1945 jälkeen) elvyttää kansallissosialismi“. Ryhmän ideologian pääpiirteitä ovat nationalismi, rasismi, autoritaarisen „Führerstaat“-järjestelmän vaatimus ja demokraattisten periaatteiden kumoaminen. Toisin kuin alakulttuuriselle äärioikeistolaisuudelle, uusnatseille on ominaista voimakkaampi poliittinen aktivismi. Suurempi osa uusnatseista samaistuu suoraan poliittisen johdon suuntaukseen ja natsiajan rasistisiin tunteisiin, joissa autoritaarinen valtiojärjestys nähdään ihanteena. „Osassa skeneä Adolf Hitlerin politiikka nähdään kuitenkin poikkeamana „puhtaasta opista“, oletettavasti oikeasta kansallissosialismista.“
Esiintyminen ja leviäminen
Noin 1970-luvun lopusta lähtien muodostui lähinnä DDR:ssä (1949-1990) uusnatsiryhmiä, joilla ei ole vanhoista natseista poiketen suoraa yhteyttä Kolmanteen valtakuntaan ja Adolf Hitlerin hallintoon. Uusnatsismin edustajat ovatkin pääasiassa nuoria, jotka kannattavat kansallissosialismin ideologioita ja joilla on myös suurempi taipumus väkivaltaan.
Vuonna 1996 NPD:n (Saksan kansandemokraattinen puolue) liittovaltion johtaja Udo Voigt onnistui saamaan yhä useampia äärioikeistolaisen spektrin osia ja ryhmiä puolueen puolelle, minkä jälkeen myös julkinen poliittinen toiminta on lisääntynyt. Vuodesta 1997 lähtien on järjestetty vuosittain yli 100 äärioikeiston mielenosoitusta, marssia ja kokoontumista.
Vuonna 2000 lukuisat yhdistykset kiellettiin aggressiivisuuden ja väkivaltavalmiuden korkean tason vuoksi, ja tilalle muodostettiin löyhiä yhteenliittymiä, joita kutsutaan myös toveripiireiksi. Uusnatsien määrä on 2200.
Vuonna 2007 liittovaltion perustuslakiviranomainen arvioi, että uusnatseja oli noin 4400 ja uusnatsiryhmiä ja -järjestöjä 107. Julkisissa tapahtumissa esiintyy yleensä hieman yli 5000 äärioikeistolaista.
Vuodesta 2010 lähtien julkisten tilaisuuksien määrä väheni, kun aktivistit toimivat toistuvasti niitä vastaan. Perustuslakiviranomainen laskee 153 uusnatsiryhmää ja 5 600 uusnatsia.
- äärioikeistolaiset skeneet verkostoituvat nyt myös musiikkiskeneissä ja alakulttuurien sekakohtauksissa (huligaanit/rokkarit). Muita äärioikeistolaisia henkilöitä ja puolueen ulkopuolisia rakenteita on 6 600. Kaikkiaan äärioikeistopotentiaalin arvioidaan olevan 32 080 henkilöä, joista noin 13 000 on väkivaltaan suuntautuneita äärioikeistolaisia.
Ominaispiirteet ja vaikutusvalta
Uusnatsismin kannattajat voidaan tunnistaa erilaisten piirteiden perusteella:
– he edustavat poliittisesti äärimmäistä, radikaalia asennetta, jota näytetään, puolustetaan ja todistetaan.
– liberaali, demokraattinen perusjärjestys hylätään jyrkästi
– heillä on halu autoritaariseen ja totalitaariseen valtiojärjestelmään
– he edustavat väkivaltaisia, rasistisia ja nationalistisia ajatuksia.
– muut kansat kuvataan alempiarvoisiksi
– pyrkimys „rotuun“ perustuvaan kansalliseen yhteisöön, joka rajoittaa yksilön perusoikeuksia ja torjuu demokratian.
– ne ovat vakuuttuneita pluralisminvastaisuudesta
– he vaativat johtajavaltiota, jolla on militarisoitu järjestysperiaate
– Kansallissosialismi ja 3. valtakunta, jota pidetään valtiollisen järjestyksen ihanteena, kielletään tai suhteellistetaan jatkuvasti.
– Aggressiivinen kiihottaminen ulkomaalaisia, maahanmuuttajia ja pakolaisia vastaan.
Aiemmin äärioikeistolaisen poliittisen näkemyksen kannattajat ja puolestapuhujat tunnistettiin usein ulkonäön perusteella. Pommitakit, Springer-saappaat ja skinheadit olivat tyypillinen ulkoinen ilme. Nykyään tämä on kuitenkin vain yksi monista ennakkoluuloista.
Julkisuudessa ryhmät käyttävät usein tunnuksinaan riimuja (esim. musta aurinko), pohjoismaisesta mytologiasta peräisin olevia merkkejä (esimerkiksi valkoinen kelttiläinen risti „valkoisen rodun“ symbolina) tai vastaavia symboleja. Julkisuudessa käytetään toistuvasti myös seuraavia numerokoodeja: 18 (Adolf Hitler), 88 (Heil Hitler), 14 (14 sanaa – David Lane), 19/8 Sieg Heil), 28 (veri ja kunnia) ja monia muita. .
Tällaisia symboleja ja merkkejä käytetään julkisesti maalattuina tai kirjoitettuina provosoimaan vastustajia ja vahvistamaan lukiessaan yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden tunnetta. Tapahtumia, kuten auringonseisauksen juhlaa tai „Ostara“-juhlia, käytetään myös tekosyynä kokoontua äärioikeistolaisena alakulttuurina. Samoin tietyt tuotemerkit, vaatteet tai musiikkityylit ilmaisevat tiettyä kuulumista:
– Ulkonäkö skinheadina (jotta konflikteissa tai riidoissa saataisiin etua).
– tietyt musiikkiryhmät ja -yhtyeet (Black Metal, Dark Wave).
– tietyt tuotemerkit, kuten Lonsdale, joita monet uusnatsit käyttivät. Tällaiset tuotemerkit ilmoittivat toistuvasti vastustavansa ääriainesten alakulttuuria, ja monet sen vastustajat alkoivat käyttää niitä provosoidakseen
– nauhoja käytetään kaksivärisinä (toinen punainen, toinen valkoinen – blood & honour).
– Doc Martens -brändi alkoi tietoisesti valmistaa hyppysaappaita tuodakseen ne kansan pariin, jotta ne menettäisivät negatiivisen merkityksensä.
– merkki New Balance oli usein NN:n käyttämä, koska kengissä oli N-kirjain (he myös tunnustivat julkisesti NN:ää vastaan).
– Helly Hansonia käytetään usein („H.. H.. H..“).
– merkit kuten Dobermann, Pitbull, Troublemaker, Streetwear, ProViolence yhdistetään usein äärioikeistolaisiin.
– tuotemerkki Dobermann on myöntänyt yhteydet oikeistoon ja myy tarkoituksella vaatteita kaupoissa, joissa on esimerkiksi Pitbull, provosoidakseen. Koska vaatteet ovat tyyliltään samankaltaisia, molemmille tuotemerkeille katsotaan olevan yhteyksiä oikeistoon.
Kaikki uusnatsit ovat äärioikeistolaisia, mutta kaikki äärioikeistolaiset eivät ole uusnatseja. Ulkoisen olemuksen perusteella ei voi sanoa, kuuluuko joku uusnatsismin alakulttuuriin vai ei.
Uusnatsismi on poliittinen ja ideologinen liike, joka perustuu kansallissosialismin perusteisiin. Uusnatsit tavoittelevat usein etnisesti homogeenista yhteiskuntaa, jossa valkoiset rodut nähdään ylivertaisina. He ovat yleensä antiliberaaleja, demokratian ja pluralismin vastaisia ja kannattavat väkivaltaa ja terrorismia keinona saavuttaa tavoitteensa.
Viimeaikaisia esimerkkejä uusnatsismista on valitettavasti edelleen nähtävissä monissa osissa maailmaa, kuten Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Australiassa. Seuraavassa on joitakin viimeaikaisia tapauksia ja tapahtumia:
– Saksassa äärioikeistolainen Vaihtoehto Saksalle (Alternative for Germany, AfD) nousi liittopäiville, eikä se ole sittemmin täysin luopunut juuristaan uusnatsien piirissä. Myös kansallissosialismia avoimesti kannattavien oikeistoryhmien ja -yksilöiden määrä kasvaa.
– Yhdysvalloissa Donald Trumpin nousu on vahvistanut oikeistoliikettä ja johtanut viharikosten lisääntymiseen. Esimerkkinä tästä on Trumpin kannattajien tammikuussa 2021 tekemä hyökkäys Capitol-rakennukseen, jossa oli lukuisia uusnatsisymboleja ja -lauseiden merkkejä.
– Ruotsissa äärioikeistolainen Pohjoismainen vastarintaliike on saanut viime vuosina lisää vaikutusvaltaa, ja se on tehnyt useita väkivaltaisia iskuja. Ryhmällä on läheiset yhteydet uusnatsien piiriin, ja se kannattaa väkivallan käyttöä poliittisten tavoitteidensa saavuttamiseksi.
– Australiassa oikeistoryhmät ja -toiminta ovat lisääntyneet viime vuosina, myös ne, joilla on yhteyksiä uusnatsismiin. Yksi esimerkki on Antipodean Resistance -ryhmä, joka tunnetaan väkivaltaisesta toiminnastaan ja uusnatsistisista näkemyksistään.
Nämä esimerkit osoittavat, että uusnatsismi on edelleen todellinen uhka yhteiskunnalle ja että meidän on edelleen vastustettava tätä ideologiaa ja sen kannattajia.
Kirjallisuus
Adler, Sabine: Die DDR und ihre Neonazis: Real existierender Rechtsextremismus, 10.10.19, https://www.deutschlandfunk.de/die-ddr-und-ihre-neonazis-real-existierender.862.de.html?dram:article_id=460746 (viimeisin haku 04.12.2020).
Egenberger, Christopher (2008): Woran erkennen ich Rechtsextreme? https://www.bpb.de/politik/extremismus/rechtsextremismus/41314/woran-erkenne-ich-rechtsextreme?p=0 (viimeisin haku 04.12.2020).
Hennig Eike (1993): Uusnatsistinen militanttius ja muukalaisvihamielinen elämäntapa „vanhassa“ ja „uudessa“ Saksan liittotasavallassa. Teoksessa: Otto HU., Merten R. (toim.) Rechtsradikale Gewalt im vereinigten Deutschland. VS Verlag für Sozialwissenschaften, Wiesbaden. https://doi.org/10.1007/978-3-322-97285-9_5 (viimeksi haettu 04.12.2020).
Nandlinger, Gabriele: Milloin puhutaan äärioikeistolaisuudesta, oikeistoradikalismista vai uusnatsismista….? 25.07.2008. https://www.bpb.de/politik/extremismus/rechtsextremismus/41312/was-ist-rechtsextrem?p=1 (viimeisin haku 04.12.2020).
Radke, Johannes: Der rechtsextreme „Kampf um die Straße“, 14.05.2014, https://www.bpb.de//politik/extremismus/rechtsextremismus/184385/der-rechtsextreme-kampf-um-die-strasse (viimeksi luettu 04.12.2020).
https://www.duden.de/rechtschreibung/Neonazismus (viimeinen hakupäivä 04.12.2020).
https://www.verfassungsschutz.de/de/service/glossar/neonazismus-neonationalsozialismus (viimeinen haku 04.12.2020).
https://verfassungsschutzberichte.de/pdfs/vsbericht-2000.pdf
https://publikationen.uni-tuebingen.de/xmlui/bitstream/handle/10900/63273/vsb2010.pdf?sequence=1&isAllowed=y