Termi transkulttuurisuus on kulttuurintutkimuksen yhteiskunnallinen käsite, jota alun perin käytettiin Latinalaisen Amerikan ja Anglo-Amerikan maissa ja joka on yhä enemmän löytänyt tiensä eurooppalaiseen keskusteluun (ks. Lüsebrink 2012, 19). Transkulttuurisuus tulee latinan sanoista trans „yli, yli“ ja cultus „viljelty, työstetty“, ja sillä kuvataan kulttuuristen rajojen ylittämisen ilmiöitä ja prosesseja, jotka voivat johtaa kulttuuristen rajojen pehmenemiseen tai purkamiseen (vrt. Richter 2011, 27).
Transkulttuurisuus Welschin mukaan
„Transkulttuurisuuden käsite tarkoittaa tätä kulttuurien muuttunutta tilaa ja pyrkii vetämään siitä tarvittavat käsitteelliset ja normatiiviset johtopäätökset“ (Welsch 1995, 42). Filosofi Wolfgang Welsch määritteli ja loi käsitteen transkulttuurisuus ensimmäisen kerran saksankieliselle maailmalle 1990-luvulla: „Kulttuurimme ovat tosiasiassa jo kauan sitten lakanneet olemasta homogeenisia ja erillisiä, vaan niille on ominaista sekoittuminen ja läpileikkautuminen niiden ytimeen asti. Kutsun tätä kulttuurien uutta muotoa transkulttuuriseksi, koska se ylittää perinteisen kulttuurin käsitteen ja ylittää perinteiset kulttuurirajat itsestäänselvyytenä. Transkulttuurisuuden käsitteellä pyritään tuomaan tämä muuttunut kulttuurin koostumus esiin“ (Welsch 1997, 4). Näin hän loi ensimmäistä kertaa kulttuurin käsitteen, jolla on verkostomainen luonne vastakohtana aiemmille, monoliittisille lähestymistavoille.
Sisäinen moniarvoisuus ja ulkoinen rajanylitys
Monikulttuurisuudesta ja kulttuurienvälisyydestä poiketen termi transkulttuurisuus ei kuvaa „rinnakkain elämistä“ eikä „yhdessä elämistä“. Pikemminkin transkulttuuriset prosessit tuottavat keskinäisen vaikutuksen kautta uusia kulttuurin ominaisuuksia, jotka ilmenevät yksilössä monikulttuurisina kulttuuri-identiteetteinä (vrt. Otiz 1947, 97 f.). Usein, mutta ei välttämättä, kulttuurienväliset prosessit kehittävät kulttuurienvälisestä integroivaan dynamiikkaan (ks. Lüsebrink 2012, 20).
Transkulttuurisuudessa kulttuurit ymmärretään pikemminkin diffuuseina, toisiinsa vaikuttavina ja muuttuvina sääntöjärjestelminä kuin staattisina, geopoliittisesti rajattuina järjestyksinä.
Kirjallisuus
Otiz, Fernando (1947): „Transkulttuurisuuden“ sosiaalinen ilmiö ja sen merkitys. Teoksessa: ders. (toim.): Kuubalainen vastakohta. Tupakka ja sokeri. Durham/ London: Duke University Press, 97-103.
Lüsebrink, Hans-Jürgen (2012): Intercultural Communication. Vuorovaikutus, vieraiden havaitseminen, kulttuurin siirto. Stuttgart: J. B. Metzler.
Richter, Nina (2011): Kolmannen kulttuurin lapset. Transkulttuuriset lapsuus- ja nuoruuskokemukset. Marburg: Tetum.
Welsch, Wolfgang (1995): Transkulttuurisuus. Nykykulttuurien muuttuvasta perustuslaista. Teoksessa: Institute for Foreign Cultural Relations (toim.): Migration and Cultural Change. Kulttuurivaihtoa käsittelevän lehden painopiste. Vol. 1/45, Stuttgart, 39-44. http:// www.forum-interkultur.net/fileadmin/user_upload/pdf (2006).
Welsch, Wolfgang (1997): Die veränderte Verfassung heutiger Kulturen.