Syrjintä

Syrjintä tulee latinan verbistä discriminare, joka tarkoittaa „erottaa“ ja „erotella“. Termi viittaa ihmisten erotteluun ja halventamiseen yksilöllisten tai ryhmäkohtaisten ominaisuuksien perusteella (ks. Duden 2016, 149). Syrjintä voidaan ymmärtää „ryhmä- ja henkilökategorioiden käyttönä eriarvoisuuden luomiseksi, perustelemiseksi ja oikeuttamiseksi“ (vrt. Scherr ym. 2017, v).

Sosiaalipsykologisesta näkökulmasta syrjintä ymmärretään seuraavasti: „Sosiaalipsykologisesta näkökulmasta syrjintä ymmärretään paitsi pelkkänä ryhmien välisenä erotteluna, myös ryhmien ja eri ryhmien jäsenten eriarvoisena kohteluna. Siihen kuuluvat vähättely, osallistumisen ulkopuolelle jättäminen, väkivallalla uhkailu ja väkivallan toteuttaminen. Syrjintä voi olla aktiivista hyökkäämistä muiden ryhmien jäseniä vastaan aina väkivaltaan asti. Syrjintää on kuitenkin myös silloin, kun syrjittyjen ryhmien jäseniltä evätään tuki.“ (Wagner 2020, 2)

Syrjinnän muodot

Suoran tai myös välittömän syrjinnän lisäksi, jonka asianomaiset kokevat selvästi sellaiseksi persoonallisuuden piirteistä johtuen, on olemassa muitakin muotoja, jotka eivät ole suoraan tunnistettavissa syrjinnäksi (vrt. Barskanmaz 2019, 216).

Suora/välitön syrjintä

Suora tai välitön syrjintä on „yksilöllisesti tietoisia ja tarkoituksellisia syrjiviä tekoja tai välittömiä institutionaalisia haittoja“ (Zick 2017, 65), jotka kohdistuvat henkilöihin yksittäisten persoonallisuuspiirteiden, kuten kansallisen alkuperän, sukupuolen, vammaisuuden jne. perusteella. Esimerkki välittömästä syrjinnästä on, että henkilö ei saa työpaikkaa kansallisen alkuperänsä tai ihonvärinsä vuoksi (vrt. Humanrights 2016).

Välillinen/ epäsuora syrjintä

Epäsuoraa tai välillistä syrjintää esiintyy silloin, kun sääntely tai käytäntö on muotoiltu neutraalisti eikä sitä alun perin koeta epäedulliseksi tietyille henkilöille, mutta käytännössä se osoittaa syrjiviä taipumuksia (vrt. ibid.). Usein epäsuoraa syrjintää ei voida osoittaa ongelmitta. Esimerkiksi osa-aikaisilla työntekijöillä (usein naisilla) on huonommat mahdollisuudet saada ylennys yrityksessä kuin kokoaikaisilla työntekijöillä (usein miehillä). Siksi heitä syrjitään epäsuorasti (vrt. Humansrights 2016).

Rakenteellinen syrjintä

Rakenteellinen syrjintä liittyy läheisesti institutionaaliseen syrjintään. Se eroaa kuitenkin „syrjinnän historiallisessa ja sosiorakenteellisessa tiivistymisessä, jota ei voida enää selkeästi jäljittää tiettyihin instituutioihin“. (Gomolla 2017, 148.) Jos ennakkoluulot kehittyvät kasvokkain tapahtuvaksi rasismiksi, joka puolestaan johtaa syrjintään työssä ja kotona sekä väkivaltaan, puhutaan rakenteellisesta syrjinnästä. Rakenteellinen rasismi ja seksismi keskittyvät erityisesti silloin, kun „syntyy diskursiivisia malleja ja vakiinnuttaa rasismin kulttuurin, joka halventaa maahanmuuttajia, pakolaisia ja mustia ihmisiä tai vääristää heidän kuvansa stereotyyppisten pelkistysten kautta“. (ibid.). Rakenteellista syrjintää ei useinkaan tunnisteta, koska olemassa olevat rakenteet eivät yleensä heijastu eivätkä asianomaiset koe niitä syrjinnäksi (vrt. Humanrights 2016). Yksi esimerkki on sosiaalisten vähemmistöjen ja naisten tasa-arvon puute (vrt. ibid.).

Institutionaalinen syrjintä

Institutionaalista syrjintää esiintyy, kun instituutioiden sisäiset säännöt tai organisatoriset toimet johtavat siihen, että tiettyihin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset joutuvat säännöllisesti epäedulliseen asemaan, vähättelyyn ja syrjäytymiseen instituution toimesta. Institutionaalisen syrjinnän mekanismit säilyvät „yksilön ennakkoluuloista tai kielteisistä aikomuksista“ riippumatta (Gomolla 2017, 134). Toisin kuin suora syrjintä, institutionaalinen syrjintä ei välttämättä ole tarkoituksellista (vrt. Voss/ Rothermund 2019, 511). Institutionaalinen syrjintä ei myöskään johdu yksittäisistä yksilöistä vaan instituutioista, jotka saavat aikaan sen, että „koulutukseen, talouteen ja oikeuskäytäntöön liittyvillä toimenpiteillä on kumulatiivinen vaikutus, ja ne saavat kaiken kaikkiaan aikaan rasistisen tai etnisen syrjinnän tilan“ (Fereidooni 2011, 24). Tätä muotoa esiintyy esimerkiksi kouluissa, työmarkkinoilla, terveydenhuollossa, asuntomarkkinoilla, poliisissa tai oikeudellisissa säännöksissä.

Sosiaalinen syrjintä

Yhteiskunnallinen syrjintä on pääasiassa stereotypisointia. Oletuksena on, että syrjinnällä on taipumus tapahtua silloin, kun „syrjivät henkilöt olettavat, että heidän toimintansa on sosiaalisesti hyväksyttyä tai sosiaalisesti toivottavaa“ (Talhout 2019, 10). Esimerkiksi islamofobisia asenteita ilmaistaan todennäköisemmin, jos henkilö on „islam-kriittisessä“ seurassa ja ajattelee, että hänen syrjivä käytöksensä on sosiaalisesti suotavaa (vrt. ADS 2015, 15 ff.).

Kirjallisuus

Liittovaltion syrjinnän vastainen virasto (ADS) (2015): Syrjintäkokemukset Saksassa. Ensimmäiset tulokset edustavasta kyselytutkimuksesta asianomaisten keskuudessa. Berliini: liittovaltion syrjinnän vastainen virasto.

Barskanmaz, Cengiz (2019): Law and Racism. Rotuun perustuvan syrjinnän ihmisoikeuskielto. Berliini: Springer.

Dudenin toimitus (2013): Duden. Alkuperän sanakirja. Saksan kielen etymologiaa. 5. painos. Nide 7. Berliini: Duden.

Fereidooni Karim (2011): Institutionaalisen syrjinnän käsite. Teoksessa: Koulu – maahanmuutto – syrjintä. Maahanmuuttajataustaisten lasten huono-osaisuuden syyt Saksan koulujärjestelmässä. Wiesbaden: Springer VS.

Gomolla, Mechtild (2017): Suora ja epäsuora, institutionaalinen ja rakenteellinen syrjintä. Teoksessa: Scherr, Albert/ El-Mafaalani, Aladin/ Yüksel, Gökcen (toim.): Handbuch Diskriminierung. Wiesbaden: Springer, 133-156.

Humanrights (2016): https://www.humanrights.ch/de/menschenrechte-themen/diskriminierungsverbot/konzept/formen/ [17.03.2020].

Scherr, Albert (2017). Johdanto: Tieteidenvälinen syrjinnän tutkimus. Teoksessa: Scherr, Albert/ El-Mafaalani, Aladin/ Yüksel, Gökcen (toim.): Handbook of Discrimination. Wiesbaden: Springer, I-1.

Talhout, Lisa Joana (2019): Musliminaisten ja -miesten asema Saksassa. Empiirinen tutkimus sukupuoleen liittyvistä syrjintäkokemuksista. Wiesbaden: Springer VS.

Voss, Peggy/ Rothermund, Klaus (2019): Ikäsyrjintä institutionaalisissa yhteyksissä. Teoksessa: Kracke, Bärbel/ Noack, Peter (toim.): Handbuch Entwicklungs- und Erziehungspsychologie. Berlin/ Heidelberg: Springer, 509-538.

Wagner, Ulrich (2020): Ryhmien välinen syrjintä. Teoksessa: Genkova, Petia/ Riecken, Andrea (toim.): Handbuch Migration und Erfolg. Psykologisia ja yhteiskuntatieteellisiä näkökohtia. Wiesbaden: Springer, 71-82.

Zick, Andreas (2017): Sosiaalipsykologinen syrjintätutkimus. Teoksessa: Scherr, Albert/ El-Mafaalani, Aladin/ Yüksel, Gökcen (toim.): Handbuch Diskriminierung. Wiesbaden: Springer 39-58.