Suvaitsevaisuus

Termi suvaitsevaisuus on viime vuosina muuttanut merkittävästi merkitystään. Aiemmin sillä oli melko kielteisiä merkityksiä.

Luther

Martin Luther (1483-1546) määritteli latinankielisen termin tolerantia aikanaan seuraavasti: „Suvaitsevaisuus tarkoittaa yleisesti sellaisten uskomusten, tekojen tai käytäntöjen suvaitsemista tai kunnioittamista, joita toisaalta pidetään väärinä ja normista poikkeavina, mutta joita toisaalta ei täysin torjuta eikä rajoiteta.“

Teknologia

Tekniikassa toleranssi määritellään seuraavasti: „Toleranssi tarkoittaa järjestelmän tilaa, jossa häiritsevän vaikutuksen aiheuttama poikkeama normaalitilasta ei (vielä) edellytä tai johda vastasäätelyyn tai vastatoimenpiteeseen“. Suppeammassa merkityksessä toleranssi on jonkin suureen poikkeama normaalitilasta tai standardimitasta, joka ei vain vielä vaaranna järjestelmän toimintaa.“ (physics.cosmos-indirekt.de 2020)

Merkityksen muutos

Näihin määritelmiin verrattuna termi rinnastetaan nykyään yhä useammin hyväksyntään. Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832) kirjoitti: „Suvaitsevaisuuden pitäisi oikeastaan olla vain väliaikainen asenne: sen on johdettava hyväksymiseen. Suvaitseminen on loukkaamista.“ Merkityksen siirtyminen kohti hyväksyntää, joka on havaittavissa erityisesti yhteiskuntapoliittisessa elämässä, sisältää kuitenkin myös vaaroja. Tällä viitataan ennen kaikkea suvaitsevaisuuden vaatimiseen omien etujen hyväksi (vrt. Hastedt 2012, 8). Tässä yhteydessä Saksassa käydään myös säännöllisesti kiistoja esimerkiksi uskonnollisista symboleista julkisissa tiloissa (risti, huivi jne.). Mistä suvaitsevaisuus alkaa, mihin se päättyy? Mitä suvaitsevaisuus tarkalleen ottaen tarkoittaa, kun vastakkaisia kantoja esiintyy – yksityiselämässä tai laajemmassa poliittisessa kontekstissa?

Paradoksi

Suvaitsevaisuutta koskevaan keskusteluun sisältyy luontainen paradoksi. Esimerkiksi keskustelu etnisestä moninaisuudesta syventää kansallisuuksien ja etnisten ryhmien välisiä eroja, vaikka keskustelussa niitä itse asiassa halutaan tasoittaa. Nassehin mukaan kulttuurinen ainutlaatuisuus tulee kuitenkin itse asiassa enemmän esille (ks. Nassehi 2002, 175 f.).

Suvaitsevaisuus on ambivalentti ja siihen on aina suhtauduttava kriittisesti, sillä suvaitsevaisuuden yhteydessä ei saa sivuuttaa rikoksia tai ihmisoikeuksien loukkauksia. Voidaanko pakkoavioliittoja, lapsiavioliittoja, noitien ja leskien polttamista, sukuelinten silpomista suvaita tiettyjen kulttuuristen ominaisuuksien nimissä? Voimmeko edes puhua tässä yhteydessä kulttuurisista erityispiirteistä?

Kirjallisuus

https://physik.cosmos-indirekt.de/Physik-Schule/Toleranz_(Tekniikka) [18.02.2020].

Hastedt, Heiner (2012): Suvaitsevaisuus. Grundwissen Philosophie. Stuttgart: Reclam.

Nassehi, Armin (2002): Suvaitsevaisuuden paradoksi. Teoksessa: Alfred Herrnhausen Society for International Dialogue (toim.): Tolerance. Moninaisuuden identiteetin tunnustaminen. Frankfurt am Main.