Sukupuoli

Termi sukupuoli on ensin erotettava termistä sukupuoli. Siinä missä sukupuolella viitataan „fyysisbiologiseen eroon miehen ja naisen sukupuolielinten välillä“ (Metzler Lexikon 2002, 357), sukupuolella viitataan sosiaaliseen sukupuoleen: „Se, mitä tietty sosiohistoriallinen yhteisö havaitsee ja tulkitsee mieheksi tai naiseksi, on tulkintaattribuutioiden tulos“ (Metzler Lexikon 2002, 357).

Sukupuolentutkimus

Sukupuolen käsitteessä sukupuoli-identiteettiä ei siis pidetä synnynnäisenä, vaan sosiokulttuurisena, historiallis-ajallisesti sidottuna konstruktiona yhteiskunnassa. Niin sanotussa sukupuolentutkimuksessa tarkastellaan sukupuolten välistä suhdetta kulttuurin eri alueilla. „Perusolettamuksena on, että maskuliinisuuden ja feminiinisyyden muodostavat toiminnot, roolit ja ominaisuudet eivät johdu kausaalisesti miesten ja naisten välisistä biologisista eroista, vaan ne ovat sosiaalisia konstruktioita ja siten muutettavissa. (Metzler Lexikon 2002, 141.) Tutkimuksen painopiste on siirtynyt naistutkimuksesta sukupuolentutkimukseen, joten myös „maskuliinisuus“ on tutkimuksen kohteena (vrt. Metzler Lexikon 2002, 141-143).

Koska kielen ja ajattelun välillä on Kusterlen mukaan hyvin läheinen yhteys, voidaan selvittää vaikutuksia kulttuurisiin konteksteihin ja sosiaaliseen yhteiseloon (vrt. Kusterle 2011, 66). Kusterle toteaa, että kielen muutos johtaa muuttuneeseen käsitykseen maailmasta. Jos naiset ovat kielellisesti epäedullisessa asemassa, he kokevat epäedullisuutta myös yhteiskunnassa (vrt. Kusterle 2011, 80). „Muuttunut, sukupuolten tasa-arvoinen kielijärjestelmä taas johtaa muuttuneeseen, tasa-arvoiseen todellisuuteen“ (Kusterle 2011, 80).

Sukupuolten tasa-arvoisen kielen mahdollisuudet

Substantiivista gender voidaan johtaa verbi gendern, joka tarkoittaa naisten ja miesten yhtäläisiä oikeuksia kielenkäytössä. Diewald ja Steinhauer tarjoavat lukuisia mahdollisuuksia sukupuolten tasa-arvoisen kielen käytölle. Luultavasti yksiselitteisin vaihtoehto on laaja kaksoisnimitys, jossa molemmat sukupuolet puhutellaan nimenomaisesti. Tällöin kooste voidaan tehdä sekä yksikössä että monikossa konjunktiolla ja, konjunktiolla tai tai vinoviivalla (esim. pupils).

Selkeämpi ja kielellisesti säästeliäämpi sukupuolittamisen muoto on kaksoissubstantiivien niin sanottu säästeliäs kirjoitusasu. Tämä voidaan ilmaista vinoviivalla (väliviivalla) (esim. lääkäri, henkilökunta, henkilökunta), sisennyksellä (esim. henkilökunta) tai tähdellä (esim. henkilökunta). Jälkimmäistä pidetään nykyaikaisempana, koska se tekee enemmän oikeutta nykyisille transsukupuolisuutta ja intersukupuolisuutta koskeville keskusteluille. „Sukupuolta [ei] enää ymmärretä binäärisenä järjestelmänä“ (Duden 2017, 46), mutta myös mahdollisia muita kategorioita ehdotetaan.

Lisäksi korvaavat muodot ja uudelleenmuotoilut voivat palvella sukupuolittunutta kieltä. Esimerkkejä tästä olisivat substantivoidut partisiipit tai adjektiivit monikossa (esim. opiskelijat), abstraktio henkilönimien sijaan (esim. kollegium kollegoille) tai sukupuolineutraalit ilmaukset (esim. der Mensch, die Person). Näitä vaihtoehtoja käyttämällä naispuolisia henkilöitä ei vain sisällytetä – kuten yleisessä maskuliinissa, jossa maskuliinimuoto koskee myös sekaryhmää – vaan heidät mainitaan nimenomaisesti (vrt. Duden 2017).