Sivilisaatioiden yhteentörmäys

Termi „Sivilisaatioiden yhteentörmäys“ on peräisin yhdysvaltalaisen politiikan tutkijan ja sosiologin Samuel P. Huntingtonin artikkelista. Vuonna 1993 Foreign Affairs -lehdessä ilmestyi artikkeli, jonka kyseenalaistava otsikko oli The Clash of Civilizations? Kolme vuotta myöhemmin ilmestyi samanniminen teos Clash of Civilisations. The Reshaping of World Politics in the 21st Century julkaistiin kolme vuotta myöhemmin, ja se käynnisti sen jälkeen kiistanalaisia kansainvälisiä keskusteluja. Huntington on sitä mieltä, että tulevien konfliktien syy ei ole enää ideologinen tai taloudellinen, vaan ne löytyvät sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä (vrt. Caglar 1997).

8 Kulttuuripiirit

Samaistumisen kontekstin muodostavat kulttuuripiirit tai sivilisaatiot, joita Huntington kuvaa seuraavasti: „joita määrittävät sekä yhteiset objektiiviset elementit, kuten kieli, historia, uskonto, tavat ja instituutiot, että ihmisten subjektiivinen samaistuminen niihin“. (Huntington 1996, 28.) Historioitsijoiden ja etnologien tutkimusten avulla Huntington jakaa maailman kahdeksaan kulttuuripiiriin tai sivilisaatioon (vrt. Huntington 1996, 28). Tunnistetut kulttuuriryhmät ovat: länsimainen, konfutselainen, japanilainen, hindulainen, islamilainen, slaavilais-ortodoksinen, latinalaisamerikkalainen ja afrikkalainen (vrt. Huntington 1996, 40).

Sivilisaatioiden yhteentörmäys

Viitaten siihen, että kulttuurierot ovat johtaneet historian pisimpiin ja verisimpiin konflikteihin (vrt. Metzinger 2000, 18), Huntington esittää keskeisen teesinsä: „Kansallisvaltiot pysyvät maailman voimakkaimpina toimijoina, mutta maailmanpolitiikan peruskonfliktit käydään eri kulttuureihin kuuluvien kansakuntien ja ryhmittymien välillä. Sivilisaatioiden yhteentörmäys tulee hallitsemaan maailmanpolitiikkaa.“ (Huntington 1993, 1)

Huntingtonin mukaan lännen selviytyminen tässä määritellyssä moninapaisessa ja monikulttuurisessa maailmanjärjestyksessä riippuu siitä, että Amerikka tulee jälleen tietoiseksi länsimaisesta identiteetistään. On myös olennaista, että länsimaisten sivilisaatioiden jäsenet ymmärtävät, että heidän kulttuurinsa on ainutlaatuinen mutta ei universaali (vrt. Metzinger 2000, 18). Länsimaat ovat edelleen yksi vahvimmista kulttuuriryhmistä, mutta sen valta on vähenemässä muihin kulttuuriryhmiin verrattuna (ks. Huntington 1996, 28).

Maailmanjärjestys ja konfliktit

Länsi kamppailee sisäisten ongelmien, kuten kansallisten alijäämien tai heikon talouskasvun kanssa, minkä vuoksi taloudellinen valta on siirtymässä Itä-Aasiaan (vrt. Huntington 1996, 128). Kulttuurien tasapaino oli muuttumassa, Intian talous oli alkutekijöissään ja islamilainen maailma suhtautui länteen vihamielisesti (vrt. Huntington 1996, 118).

Huntington korostaa teesejään sanomalla, että modernisaatio ei ole synonyymi länsimaistumiselle (ks. Huntington 1996, 113). Ei-länsimaisten valtioiden modernisaatio vastustaa länsimaistumista asettamalla niiden omat kulttuuriset arvot etusijalle (ks. Metzinger 2000, 17).

Tulevaisuuden maailmanjärjestystä muokkaavat erilaiset kehityssuuntaukset, koska siitä on tullut moninapainen ja monikulttuurinen (vrt. Metzinger 2000, 17). Link on Huntingtonin kanssa ristiriidassa todetessaan, että erimielisyyksien ei välttämättä tarvitse johtaa sotiin. On kuitenkin odotettavissa paljon konflikteja (vrt. Link 2001, 38).

Kirjallisuus

Gazi, Caglar (1997): The Myth of the War of Civilisations. Länsi vastaan muu maailma. München: Marino.

Huntington, Samuel Philips (1996): Clash of Civilisations. Reshaping World Politics in the 21st Century. 5th ed. München/ Wien: Europa.

Huntington, Samuel Philips (1993): https://www.zeit.de/1993/33/im-kampf-der-kulturen [14.06.2018].

Link, Werner (2001): The Reordering of World Politics. Globaalipolitiikan perusongelmat 2000-luvun kynnyksellä. 3. painos.  München: Beck.

Metzinger, Udo M. (2000): Huntington-keskustelu. Keskustelu Huntingtonin „sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä“ journalismissa. Köln: SH.