Riemann-Thomannin mallin kehitti alun perin Fritz Riemann vuonna 1975, ja psykologi Christoph Thomann otti sen käyttöön vuonna 1988. Schulz von Thun sovelsi sitä lopulta ihmissuhdeviestintään. Mallissa pyritään selittämään persoonallisuutta ja käyttäytymistä helpommin, ja siinä todetaan, että läheisyys (ihmissuhdekontakti, harmonia, turvallisuus) ja etäisyys (riippumattomuus, rauhallisuus, yksilöllisyys) sekä pysyvyys (järjestys, säännöllisyys, kontrolli) ja muutos (vaihtelevuus, spontaanius, luovuus) ovat vastakkaisia napoja.
Jokainen persoonallisuus voidaan vetää tähän koordinaatistoon. Suuntautumisesta riippuen syntyy erilainen henkilökohtainen asenne keskustelukumppania kohtaan. Ihannetapauksessa nämä perussuuntaukset olisivat tasapainossa, mutta ihmissuhdeviestinnässä aktivoituu yleensä vain yksi vastakkaisista ilmaisuista kerrallaan. Se, miten henkilö reagoi, kommunikoi tai tuntee, voidaan siis osittain johtaa tästä mallista ja joskus ymmärtää paremmin. Jos esimerkiksi henkilö, jolla on voimakas tarve etäisyyteen, kohtaa henkilön, jolla on tarve läheisyyteen, voi syntyä jännitteitä ja ihmissuhdekonflikteja.
Kirjallisuus
Schulz von Thun, Friedemann (o.J.): das Werte- und Entwicklungsquadrat. https://www.schulz-von-thun.de/die-modelle/das-werte-und-entwicklungsquadrat [13.01.2021].
Lubienetzki, Ulf / Schüler-Lubienetzki, Heidrun (2020): Let’s talk to each other. Onnistuneen keskustelun psykologia. Hamburg: Springer Verlag.