Jälkikolonialismilla viitataan toisaalta siirtomaavallan päättymisen jälkeiseen aikaan ja siitä johtuviin kulttuurisiin, sosiaalisiin ja poliittisiin tilanteisiin (ks. Hegerfeldt 2007, 602). Toisaalta se ymmärretään postmodernistien älylliseksi virtaukseksi, joka käsittelee (eurooppalaisen) kolonialismin historiaa ja hyödyntää erilaisia sosiologian, kielitieteen sekä kirjallisuuden, kulttuurin, historian ja politiikan tutkimuksen impulsseja (vrt. ibid.). Kolonisaatiokontekstien muokkaamien kansakuntien tai väestöryhmien kulttuurin ja identiteetin tutkimisen tarkoituksena on kyseenalaistaa imperialististen rakenteiden pysyvyys eri elämänalueilla (ks. Young 2001, 57).
Postkoloniaalinen diskurssi herättää näin ollen kriittistä pohdintaa „menneisyyden kolonialistisista olosuhteista, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti“ (Pourmokhtari 2013, 1786), ja se purkaa länsimaisia tai eurosentrisiä oletuksia ei-länsimaisista yhteiskunnista (Afrikka, Intia, Lähi- ja Keski-Itä). Postkolonialismin yleisenä tavoitteena on kolonialistisen epäoikeudenmukaisuuden tutkiminen, globaalien hierarkioiden purkaminen jälkikolonialististen ryhmien sosiaalisen emansipaation kautta ja niiden kulttuurisen tietopohjan uudelleenrakentaminen (vrt. Hegerfeldt 2007, 602).
Postkolonialismin edelläkävijät
Fanonin antikolonialististen kirjoitusten ohella palestiinalaisen kirjallisuudentutkijan Edward Saidin kuuluisa tutkimus Orientalism (1978), jota pidetään postkolonialististen lähestymistapojen perustavana tekstinä, osoittautui uraauurtavaksi postkolonialistisen teorianmuodostuksen kannalta (vrt. ibid.). Sen ydinteesi olettaa, että arabialais-islamilaiseen maailmaan ja sen kulttuuriin kohdistuu hienovaraisia, sitkeitä eurosentrisiä ennakkoluuloja (vrt. Boatcă 2015, 114).
Erityisen tärkeitä ovat myös H. Bhabhan ja G. Spivakin poststrukturalistiset kirjoitukset. Jälkimmäinen „kehittää hybriditeetin käsitettä postkoloniaalisen identiteetin keskeisenä näkökohtana, jonka mukaan kolonialististen isäntien auktoriteettia heikentää se, että kolonisoidut ryhmät omaksuvat vieraannuttavasti heidän kulttuurinsa. Kulttuurien yhteentörmäyksessä avautuu välitila, joka mahdollistaa vastarinnan ja intervention.“ (Hegerfeldt 2007, 602)
Postkolonialismiin liittyvät kiistat
Jälkikolonialismin käsitteen alle koottuihin kolonialismikriittisiin lähestymistapoihin kohdistuu kritiikkiä. Kritiikkiin kuuluu „länsimaisten teoreettisten diskurssien soveltaminen postkoloniaalisiin ongelmiin ja länsimaisten muotojen ja kielten käyttö postkolonialististen kirjoittajien toimesta“. (ibid.)
Lisäksi postkolonialismia syytetään imperialismin ylläpitämisestä, koska se keskittyy liikaa kolonialismin käsitteeseen ja peittää alleen erot historiallisesti koetun kolonialismin sekä nykyisten postkolonialististen olosuhteiden välillä (vrt. ibid.).
Jälkikoloniaalisesta käänteestä „dekoloniaaliseen vaihtoehtoon
Latinalaisen Amerikan siirtomaakokemuksen pohjalta syntynyt dekolonialistinen lähestymistapa eroaa aiemmasta postkolonialistisesta teoretisoinnista siinä, että siinä keskitytään enemmän poliittisen taloustieteen temaattisiin osa-alueisiin (vrt. Boatcă 2015, 124). Se on ymmärrettävä vastareaktiona postkolonialistisen tutkimuksen homogenisoiville suuntauksille, kun taas vastakkaiset kannanotot jäävät huomiotta (vrt. ibid., 121).
Kolonialismin käsite on erotettava kolonialismista, ja se kuvaa jälkimmäisestä poiketen Euroopan Amerikan kolonisoinnin myötä syntynyttä kestävää, jatkuvasti olemassa olevaa valtarakennetta, joka edustaa sekä länsimaisen moderniteetin varjopuolta että välttämätöntä edellytystä (vrt. ibid., 119).
Tässä yhteydessä Mignolo lisää: „‚Dekoloniaalista‘ käytetään yhä useammin osoittamaan poliittisia ja episteemisiä hankkeita eikä niinkään tieteenalan fiilosofista tutkimusaluetta. […] Dekoloniaalisuus tarkoittaa siis sekä analyyttistä tehtävää paljastaa kolonialismin logiikka että tulevaisuudennäkemystä edistää sellaisen maailman rakentamista, jossa monet maailmat elävät rinnakkain.“ (Mignolo 2012, 54)
Kirjallisuus
Boatcă, Manuela (2015): Postkolonialismi ja dekolonialismi. Teoksessa: Fischer, Karin/ Hauck, Gerhard/ Boatcă, Manuela (toim.): Handbuch Entwicklungsforschung. Wiesbaden: Springer VS, 113-123.
Hegerfeldt, Anne (2007): Postkolonialismi. Teoksessa: Burdorf, Dieter/ Fasbender, Christoph/ Moennighoff, Burkhard (toim.): Metzler Lexikon Literatur. Termit ja määritelmät. 3. painos. Stuttgart/ Weimar: Metzler, 602.
Mignolo, Walter (2012): Länsimaisen moderniteetin pimeä puoli. Durham: Duke University Press.
Pourmokhtari, Navid (2013): A Postcolonial Critique of State Sovereignty in ir: the contradictory legacy of a ‚West-centric‘ discipline. In: Third World Quarterly 34.
Young, Robert J. C. (2001): Postkolonialismi. An Historical Introduction. Oxford: Blackwell Publishing.