Populismi (lat. populus „kansa“) on Dudenin mukaan „opportunismin leimaama populaarinen, usein demagoginen politiikka, jonka tavoitteena on voittaa massojen suosio (vaaleja silmällä pitäen) dramatisoimalla poliittista tilannetta“ (Duden 2015, 1367). Kansaan vedotaan, mikä näkyy itse sanassa (vrt. Decker, 37). Termi populismi sisältää pääteosan -mus, jolloin on tarkoitettu liioittelua sinänsä ja se kohdistuu demokraattisen oikeusvaltion osatekijöitä vastaan (vrt. Wielenga/ Hartleb 2011, 11).
Populismin ominaispiirteet
Populismi juontaa juurensa kansan tahdosta ja legitimoi siten auktoriteettinsa. Se väittää itselleen totuutta, joka on epädemokraattinen sekä epätieteellinen eikä sitä voida perustella tosiasioilla. Niin kauan kuin yksilö hyväksyy tämän totuuden, sitä pidetään absoluuttisena (vrt. Stegemann 2017, 64).
Populismin ominaispiirteet on lueteltu seuraavassa:
Kirjallisuus
Decker, Frank (2011): Demokraattinen populismi vai populistinen demokratia? Huomioita vaikeasta suhteesta. Teoksessa: Wielenga, F./ Hartleb, F. (toim.): Populism in Modern Democracy. Alankomaat ja Saksa vertailussa. Münster: Waxmann, 39-54.
Dudenin toimitus (2015): Duden – Saksan yleissanakirja. Das umfassende Bedeutungswörterbuch der deutschen Gegenwartssprache. 8. painos. Berliini: Bibliographisches Institut.
Lucardie, Paul (2011): Populismi: käsitehistoriallisia ja teoreettisia huomioita. Teoksessa: Wielenga, F./ Hartleb, F. (toim.): Populism in Modern Democracy. Alankomaiden ja Saksan vertailu. Münster/ New York: Waxmann, 17-38.
Stegemann, Bernd (2017): The spectre of populism. Essee poliittisesta dramaturgiasta. Berliini: Theater der Zeit.
Wielenga, Friso/ Hartleb, Florian (2011): Johdanto. Teoksessa: Wielenga, F./ Hartleb, F. (toim.): Populism in Modern Democracy. Alankomaat ja Saksa vertailussa. Münster/ New York: Waxmann, 7-16.