1970-luvun lopulla australialainen kielitieteilijä Craig Volker sai tietää australialaisessa Goldcoastin kaupungissa asuvalta opiskelijalta, että hän puhui kotona Papua-Uudessa-Guineassa saksaa. Näin kielitieteilijä löysi tuolloin tuntemattoman kreolikielen, joka tunnettiin nimellä „Unserdeutsch“ (ks. welt.de 2016). Tätä saksankielistä kreolikieltä puhuu Papua-Uudessa-Guineassa nykyään noin 100 ihmistä (vrt. Haarmann 2002, 268). Verrattuna Unserdeutschiin, jota hyvin harva puhuu, Papua-Uudessa-Guineassa kehittyi englannin pohjalta erillinen pidgin-kieli Tok Pisin, jota puhuu nykyään jopa noin 2,5 miljoonaa ihmistä (vrt. Haarmann 2002, 361).
Rajaus
Periaatteessa pidgin- ja kreolikielen selkeä erottaminen toisistaan on vaikeaa, sillä siirtymä on häilyvä. Pidgin-kielellä tarkoitetaan kuitenkin „tarkoituksenmukaisesti rakennettua kauppakontaktikieltä tai kaupan apukieliä, joka on kehittynyt vastaamaan kaupankäynnissä ja liike-elämässä merentakaisten satamien alueella ilmeneviin kommunikatiivisiin tarpeisiin“ (Lewandowski 1994, 815). Pidginkieli syntyy siis kielellisessä hätätilanteessa, kahden tai useamman kielen puhujien välisessä kanssakäymisessä ilman keskinäistä kielitaitoa (ks. Bußmann 2002, 518). Jos pidgin-kieli natiivistuu eli kehittyy äidinkieleksi, sitä kutsutaan kreolikieleksi.
Alkuperä
Vaikka termin alkuperää ei olekaan selkeästi selvitetty, tutkimuksessa oletetaan, että termi pidgin juontaa juurensa englanninkielisen sanan business „Geschäft, Handel“ kiinalaiseen ääntämykseen (vrt. Bußmann 2002, 518). Pidgin-kielet syntyivät merentakaisissa siirtokunnissa, kun eurooppalaisten hallitsijoiden kielet (englanti, ranska, espanja, hollanti, portugali) ottivat luovuttajakielten roolin ja niistä tuli lingua franca (vrt. Bußmann 2002, 518). Tässä yhteydessä luovuttajakieli on „vallitseva, arvostettu, sosiaalisesti korkeammalle arvostettu lajike kieliyhteisössä, jolla on pysyvä vaikutus vähemmän arvostettuun lajikkeeseen“ (Bußmann 2002, 668 f.).
Luokitus
Seuraavat piirteet luokittelevat pidgin-kielen sellaisenaan:
– Sitä ei puhu kukaan äidinkielenään.
– Sillä on yksinkertaistetut fonologiset, morfologiset ja syntaktiset rakenteet.
– Sillä on huomattavasti suppeampi sanavarasto.
– Sitä ei yleensä kirjoiteta.
– Se toimii eri etnisten ryhmien viestintävälineenä monikielisissä tilanteissa (ks. Lewandowski 1994, 816).
Kolonialismin perintö
Kolonisaation aineettomana perintönä Papua-Uuden-Guinean lisäksi myös Afrikassa puhutaan pidgin-kieliä, jotka perustuvat eurooppalaisiin kieliin ja „ovat syntyneet fuusioina afrikkalaisten kielten kanssa, kuten Kamerunin pidgin tai Wes Cos, Krio, Crioulo tai portugalin kreoli Länsi-Afrikassa“ (Haarmann 2002, 129). Lisäksi Namibiassa (Afrikassa) syntyi Saksan siirtomaavallan aikana pidgin-kieli nimeltä „Kitchen German“ (englanniksi „Namibian Black German“/“NBG“), jota puhuu noin 15 000 ihmistä.
Kirjallisuus
Bußmann, H. (toim.) (2002): Lexikon der Sprachwissenschaft. 3. painos. Stuttgart: Kröner.
Haarmann, H. (2002): Sprachenalmanach. Faktoja ja lukuja kaikista maailman kielistä. Frankfurt: Campus.
Heine, Matthias (2016): How the children of Neuprommern invented a language. https://www.welt.de/kultur/article153927764/Wie-Kinder-aus-Neupommern-eine-Sprache-erfanden.html [17.12.2019].
Lewandowski, T. (1994): Kielitieteellinen sanakirja. 2. painos. Wiesbaden: Quelle & Meyer.