Osaaminen (kulttuurienvälinen)

Termi kompetenssi on johdettu latinan sanasta competentia „kyvykkyys“. Kulttuurienvälinen kompetenssi (lat. inter „välillä“) tarkoittaa sitä, että eri kulttuuritaustaiset ihmiset onnistuvat kommunikoimaan ja toimimaan yhdessä menestyksekkäästi. Sana kulttuuri tulee latinan sanasta cultura „hoito, huolenpito“, ja yleisessä ymmärryksessä se käsittää kaiken sen, mitä viljellään eli mihin ihmiset vaikuttavat (vrt. Pohl 2008, 9).

Kulttuurienvälinen osaaminen ja kohtaaminen

Kulttuurienvälinen kompetenssi tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että käsitellään vieraita ajattelu- ja käyttäytymistapoja (vrt. Pohl 2008, 9). Tarkoitetaan kykyä toimia asianmukaisesti vieraiden kulttuurien ja niiden jäsenten kanssa (vrt. Lüsebrink 2012, 9). Barley toteaa, että „vasta kohtaaminen vieraan kanssa tekee kulttuurin näkyväksi“ (Barley 1999, 9) ja vertaa sitä ihmisen anatomiaan: „Oma kulttuurimme on kuin oma nenämme. Emme näe sitä, koska se on aivan silmiemme edessä ja olemme tottuneet katsomaan maailmaa suoraan sen kautta.“ (Barley 1999, 9)

Empatia, taito, tieto

Kulttuurienvälinen osaaminen on niin monitahoista, ettei sitä voida pitää erillisenä osaamisena. Siinä käsitellään mitä moninaisimpia osaamisalueita viestinnässä verbaalisella, nonverbaalisella ja myös para-verbaalisella tasolla – samoin kuin käyttäytymis- ja ymmärtämisosaamista. Yhteenvetona voidaan todeta, että kulttuurienvälinen osaaminen käsittää kolme pääaluetta: affektiiviset, pragmaattiset ja kognitiiviset taidot (ks. Lüsebrink 2012, 9). Boltenin mukaan se on „taito, joka kehittyy jatkuvasti ja joka on tuottavassa vuorovaikutuksessa muiden, perusosaamisen kanssa“ (Lüsebrink 2012, 10).

Kulttuurienvälisen oppimisen tasot

Pauline Clapeyron omaksuu samanlaisen lähestymistavan. Hän esittää kulttuurienvälisen kompetenssin kulttuurienvälisen oppimisen oppimistavoitteena, jolloin kulttuurienvälinen oppiminen tapahtuu affektiivisella tasolla (itsetuntemus ja tietoisuuden lisääminen), kognitiivisella tasolla (faktatietämys ja tiedonsiirto), kommunikatiivisella tasolla (sosiaalinen kompetenssi ja empatia) ja käyttäytymistasolla (toimintavalmiudet ja kulttuurienvälisten taitojen harjoittelu) (vrt. Flüchtlingsrat Schleswig Holstein 2004, 7 f.).

Boltenin tavoin hän ei ymmärrä kulttuurienvälistä osaamista hankittuna ja staattisena taitona vaan oppimisprosessina. Tässä yhteydessä kulttuurienvälinen kompetenssi tarkoittaa sitä, „että me yksilöinä olemme kehittäneet kykyjä suhtautua ja kommunikoida toisten ihmisten kanssa hyvin erilaisissa tilanteissa, erilaisissa sosiaalisissa ja kulttuurisissa yhteyksissä ja olla samalla tietoisia omista arvoistamme ja kulttuurisesta juurtuneisuudestamme“. (Pakolaisneuvosto Schleswig Holstein 2004, 9).

Kirjallisuus

Barley, Nigel (1999): Sad Islanders. Etnologina englantilaisen kanssa. München: Klett.

Clapeyron, Pauline (2004): Kulttuurienvälinen osaaminen sosiaalipedagogisessa työssä. In: Flüchtlingsrat Schleswig-Holstein: Interkulturelle Kompetenz in der pädagogischen Praxis. An introduction. Esite: http://www.forschungsnetzwerk.at/downloadpub/perspektive_interkulturelle_Kompetenz_equal.pdf [19.06.2018].

Gnahs, Dieter (2007): Kompetenzen – Erwerb, Erfassung, Instrumente. In: German Institute for Adult Education (ed.): Studientexte für Erwachsenenbildung. Bielefeld: Bertelsmann.

Lüsebrink, Hans-Jürgen (2012): Intercultural Communication. Vuorovaikutus, vieraskäsitys, kulttuurinsiirto. 3rd ed. Stuttgart: Carl Ernst Poeschel.

Pohl, Reinhard (2011): Intercultural competence. Teoksessa: Pohl, Reinhard (toim.): Saksa ja maailma. Kiel: Magazin.

Straub, Jürgen/ Weidemann, Arne/ Weidemann, Doris (2007): Handbuch interkulturelle Kommunikation und Kompetenz. Peruskäsitteet – teoriat – sovellusalueet. Stuttgart: Carl Ernst Poeschel.