Termi myytti tulee muinaiskreikan sanasta mýthos „taru, sana, puhe, legenda, kertomus“, ja sillä on vahvasti symbolinen merkitys (ks. Duden 2015, 1113).
Kaikkia tieteenaloja tyydyttävää määritelmää myytille on vaikea löytää, sillä myyttiä ei määrittele sen sanoman kohde vaan tapa, jolla se ilmaisee sen. Myytillä on muodolliset rajat, mutta ei sen sisällöllä. Alkuperäinen myytti, joka välittyy suullisten kertomusten välityksellä, yhdistää alkeelliset kokemukset omasta olemassaolosta, yhteiskunnasta ja luonnosta fiktiiviseksi, emotionaaliseksi, symboliseksi maailmanrakenteeksi (vrt. Brandt 2004, 10 f.).
Myytti on viestintäjärjestelmä, viesti. Näin ollen myytti ei voi olla esine, käsite tai idea. Pikemminkin se on merkitystapa, muoto (vrt. Barthes 2010, 251). Kommunikaatiojärjestelmän kautta kaikesta, mikä tulee diskurssiin, voi tulla myytti. Tässä suhteessa myytti ei määräydy sanoman vaan sen ilmaisutavan perusteella (vrt. Barthes 2010, 251). Yhtäältä myytti ymmärretään fiktiivisenä tekstinä, joka kuvaa totuutta, ja toisaalta fiktiivisenä ja epätodennäköisenä kertomuksena, joka välittää koodatussa muodossa varhaista ihmiskunnan tietoa ja tarinoita (vrt. Barthes 2010, 252). Myytit ilmentävät kulttuurin perusteita ja ovat useimmiten moniäänisiä tai monitoiminnallisia. Ne selittävät maailmaa ja vaikuttavat siihen teemoittelemalla ihmiselämän keskeisiä vaiheita ja levittämällä teologisia ja poliittisia kannanottoja. Loitsujen, tarinoiden ja legendojen lisäksi myyttejä esiintyy myös riiteissä ja juhlissa. Tieteellisissä diskursseissa vältetään kuitenkin termin myytti arkikielistä käyttöä (vrt. Waechter 2010).
Moderni myytti
Nykyaikana kaikesta voi tulla myytti. Metzlerin Lexikon moderner Mythen -teoksessa nimetään ja luonnehditaan nykyaikana syntyneitä myyttejä. Myyttinen ymmärretään subjektiivisena käsityksenä yksilöllisestä merkityksestä kulttuurisen muistin kannalta, esim:
– historialliset henkilöt (esim. Willy Brandt, Marilyn Monroe).
– fiktiiviset hahmot (esim. Asterix, Don Quijote).
– tapahtumat (esim. 68-luku, Titanicin uppoaminen).
– Paikat (esim. Alpit, Dresden).
– Ajatukset/käsitteet (esim. vapaus, ikuinen nuoruus).
– Instituutiot (esim. salaiset palvelut, mafia).
Esimerkki modernista myytistä on esimerkiksi Pippi Pitkätossu. Tämä hahmo edustaa ikuista lasta ja toimii toivon kantajana. Pippiin liitetään paratiisimyytti, sillä Pippi Pitkätossu elää paratiisin kaltaisessa tilassa, joka on vapaa rajoituksista ja jota määrittävät ystävyys, himo, onnellisuus ja fantasia (vrt. Wodianka, Ebert 2014, 296-297).
Lainaukset
„Myytit ovat tarinoita, joita ihmiset kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa kertovat toisilleen näennäisesti selittämättömien ilmiöiden edessä, jotka ovat yhtä aikaa yhtä pelottavia kuin vietteleviä: [Myyttinen] kerronta karkottaa kohteensa pelottavan outouden, mutta säilyttää enimmäkseen sen kiehtovan ambivalenssin, joka sisältyy selittämättömään.“ (Münker ja Roesler 1997, 8.)
„Myytti ei kätke mitään eikä aseta mitään näytteille. Se muuttaa muotoaan. Myytti ei ole valhe eikä tunnustus. Se on muodonmuutos.“ (Roland Barthes, 1957)
„Myytin tutkimuksesta on tullut moninaisten tieteenalojen kohtaamispiste: […] historioitsijat ja sosiologit, kirjallisuudentutkijat ja kieliopettajat, germanistit ja romanistit, kelttiläistutkijat ja slavistit, he kaikki puhuvat siitä, kukin keskenään. Mytologia ei myöskään ole turvassa logisteilta ja psykologeilta, metafyysikoilta ja epistemologeilta – puhumattakaan vieraista, teosofeista, nykyisistä astrologeista tai tiedemiehistä.“ (Malinowski, 1926)
Kirjallisuus
Barthes, Roland (2010): Arjen myytit. Berliini: Suhrkamp.
Brandt, Reinhard (2014): Myytti ja mytologia. Teoksessa: Brandt, Schmidt (toim.): Myytti ja mytologia. Berliini: Akademie.
Duden (2015): Deutsches Universalwörterbuch. 8. painos. Berliini: Duden.
Malinowski, Bronislaw (1926): Myytin rooli elämässä. Teoksessa: ders. (toim.): Kirjoituksia antropologiasta. Frankfurt am Main.
Münker, Stefan/ Roesler, Alexander (1997): Esipuhe. Teoksessa: Münker, Stefan/ Roesler, Alexander (toim.): Mythos Internet. Frankfurt am Main: Suhrkamp.
Waechter, Matthias (2010): Mythos. In: Docupedia-Zeitgeschichte, Zentrum für Zeithistorische Forschung Potsdam. https://zeitgeschichte-digital.de/doks/frontdoor/deliver/index/docId/581/file/docupedia_waechter_mythos_v1_de_2010.pdf [09.05.19].
Wodianka, Stephanie/ Ebert, Juliane (2014): Metzler Lexikon moderner Mythen: Figuren, Konzepte, Ereignisse. Stuttgart: J. B. Metzler.