monikulttuurinen

Adjektiivi monikulttuurinen tulee latinasta, ja se muodostuu etuliitteestä multi- „paljon“ ja verbin kantasanasta cultural.

Termi monikulttuurisuus on kuitenkin erotettava monikulttuurisuudesta. Edellinen tarkoittaa tilan kuvausta, kun taas jälkimmäinen tarkoittaa poliittista liikettä ja elämänasennetta (vrt. Beyersdörfer 2004, 43).

Monikulttuurisuus on kuvaileva termi, kun taas monikulttuurisuudella on normatiivisia vaikutuksia (vrt. Beyersdörfer 2004, 43). Mintzelin mukaan monikulttuurisuus viittaa sosiaaliseen tosiasiaan: „Nimittäin siihen, että yhteiskunnassa tai valtiollisesti järjestäytyneessä yhteiskunnassa/väestössä on useita kulttuureja rinnakkain“. (Mintzel 1997, 58).

Monikulttuurisuuden ilmiö on tässä etualalla: „Olipa kyse sitten rauhanomaisesta tai konfliktista, rinnakkaiselosta tai integroidusta yhteenkuuluvuudesta. Monikulttuurisuus tarkoittaa näin ollen yhteiskunnan sosiokulttuurista ominaisuutta, sen moninaista kulttuurista eriytymistä, mihin tämä monikulttuurisuus sitten perustuukin.“ (Mintzel 1997, 58)

Monikulttuuristen piirteiden muodot

Tutkimus erottaa neljä monikulttuuristen yhteiskuntien mallia:

Assimilaatiomalli on malli, „joka tähtää vähemmistö- tai maahanmuuttajakulttuurien kulttuuriseen sopeutumiseen“ (Lüsebrink 2012, 20). Tämän mallin muunnelma on integratiivinen malli, joka myös pyrkii kulttuuriseen sopeutumiseen, mutta olettaa pidemmän siirtymävaiheen ja myöntää vähemmistökulttuureille erityisoikeuksia koulun, politiikan tai uskonnon aloilla (ks. Lüsebrink 2012, 18).

„Apartheid-malli, josta tuli todellisuutta, kuten Etelä-Afrikassa ennen vuotta 1995, >Kolmannessa valtakunnassa< sekä lukuisissa siirtomaayhteiskunnissa“, tähtää „kulttuurivähemmistöjen tiukkaan erotteluun, eristämiseen ja usein ghettoutumiseen“ (Lüsebrink 2012, 21) . Näissä yhteiskunnissa vallitsee hierarkkinen hierarkia, jossa alkuperä tehdään ehdottomaksi. Järjestyksen rajat ovat läpäisemättömät, ja ainoastaan etninen arvojärjestys määrittää sosiaalisten mahdollisuuksien jakautumisen (ks. Lüsebrink 2012, 18).

Monikeskuksiselle mallille „on ominaista erilaisten kulttuurien rinnakkaiselo yhteiskunnassa, joka on periaatteessa tasavertainen“ (Lüsebrink 2012, 21). Näissä yhteiskunnissa ei ole kulttuurista keskusta eikä ylivoimaista enemmistöä: „Tämä aggregaattitila syntyy, kun eurooppalaisen universalismin historiallinen kehys, kansallisvaltio ajattelun ja toiminnan yksikkönä, väistyy ja transnationaalinen liikkuvuus toteutuu siinä määrin, että maailmanyhteiskunta muuttuu abstraktiosta kokemukselliseksi todellisuudeksi.“ (Leggewie 1993, 50)

Kirjallisuus

Beyersdörfer, Frank (2004): Monikulttuurinen yhteiskunta. Käsitteitä, ilmiöitä, käyttäytymissääntöjä. Münster: LIT.

Leggewie, Claus (1993): Multi Kulti. Monikansallisen tasavallan pelisäännöt. Nördlingen: Red Book.

Lüsebrink, Hans Jürgen (2012): Intercultural Communication. Vuorovaikutus, vieraskäsitys, kulttuurin siirto. 3rd ed. Stuttgart: J. B. Metzler.

Mintzel, Alf (1997): Monikulttuuriset yhteiskunnat Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Käsitteitä, kiistoja, analyysejä ja tuloksia. Passau: Rothe.