Matala kontekstikulttuuri

Kontekstilla tarkoitetaan „olosuhteita, joissa tapahtuma, tilanne tai ajatus ymmärretään“. (vrt. Oxford Dictionary 2018.) Sana tulee latinasta ja tarkoittaa „yhteen paikkaamista“ tai „yhteyden luomista“ (Kittler ym. 2005, 67). Termi Low Context Culture on johdettu tästä. Se kuvaa kulttuuria, jonka ymmärtäminen vaatii yleensä vain vähän taustatietoa, jotta se käyttäytyisi asianmukaisesti. Toisin sanoen kyseessä on kulttuuri, jossa tiedon välille voidaan helposti muodostaa yhteyksiä. Low Context Culture liittyy läheisesti termiin High Context Culture.

Tausta: Kieli ja mentaaliset käsitteet

Low Context Culture -käsitteen loi Edward Hall. Hän lähtee liikkeelle kielestä „viestintäkanavana“ ihmisten ja ulkomaailman välillä. Koska ihmiset ottavat päivittäin vastaan paljon erilaista tietoa, he joutuvat käyttämään tiettyjä mentaalisia järjestelmiä, jotka he ovat omaksuneet lapsuutensa ja myöhemmän elämänsä aikana vanhempainkodin ja ympäristön kautta. Tämä on tärkeää, jotta päivittäisessä vuorovaikutuksessa pystytään omaksumaan, luokittelemaan ja tulkitsemaan mahdollisimman paljon tietoa mahdollisimman nopeasti. Jo olemassa olevaan tietoon liittyy aina uutta tietoa. Jo olemassa olevaan tietoon liittäminen on ymmärrettävä kontekstualisoinniksi. Hofstede ja Hofstede puhuvat tässä yhteydessä myös „mielen ohjelmistosta“ – mentaalisesta ohjelmasta, joka muokkaa omia ajattelu-, tunne- ja toimintamalleja (vrt. Hofstede/Hofstede 2005, 3).

Psyykkisten käsitteiden välittämistä voidaan kuvata myös koodina. Jos kulttuurilla on hyvin omaleimainen koodi, jossa paljon on sisäistettävä kontekstin ymmärtämiseksi, sitä kutsutaan korkean kontekstin kulttuuriksi. Tällaisia ovat esimerkiksi Kiinan ja Japanin kulttuurit, sillä pelkästään kirjoitetun kielen ymmärtäminen ja tunnistaminen edellyttää tiettyä historian ja luonnon sekä sanojen ääntämyksen tuntemusta.

Sen sijaan matalan kontekstin kulttuurissa, kuten Yhdysvalloissa, Saksassa ja Skandinaviassa, viestintä on paljon selkeämpää (vrt. Hall 1976, 91 f.). Siellä kielet ovat joustavampia ja muunneltavampia fonetiikan, sanaston ja syntaksin osalta ja siksi paljon mukautuvampia. Tämä helpottaa sitä, että ihmiset, jotka eivät ole yhtä hyvin perehtyneet kyseiseen kieleen ja kulttuuriin, ymmärtävät ja käyttävät sitä viestintätarkoituksiin. Vastuu onnistuneesta viestinnästä jakautuu siten paremmin yksilöiden kesken. Matalan kontekstin kulttuurit ovat kuitenkin tämän seurauksena myös vähemmän taloudellisia, koska asioiden ilmaiseminen kestää kauemmin (vrt. Hall 1976, 113 f.).

Kulttuuri valintaprosessina

Teoksessaan Beyond Culture Hall toteaa: „Yksi kulttuurin tehtävistä on tarjota erittäin valikoiva suojaseinä ihmisen ja ulkomaailman välille“. (Hall 1976, 85.) Hallille kulttuuri on siis niiden asioiden valikoitumista, joihin kohdistamme huomioprosessimme, mutta jotka myös (tietoisesti tai tiedostamatta) suljemme pois tai jätämme huomiotta. Se, miten huomioprosessimme kohdistuvat, riippuu kohteesta tai toiminnasta, tilanteesta, omasta asemasta sosiaalisessa järjestelmässä, aiemmista kokemuksista ja yleisestä kulttuurista (vrt. Hall 1976, 87). Mitä tärkeämpi konteksti on kulttuurin ymmärtämisen kannalta, sitä enemmän näitä valikoivia valintaprosesseja tiedostetaan.

Termiä kulttuuri käytetään nykyään ensisijaisesti sosiaalisesta sivistyksestä ja sillä viitataan esimerkiksi koulutuksen, kirjallisuuden ja taiteen kaltaisiin aloihin. Jos kulttuuria ajatellaan kuitenkin mentaalisena ohjelmistona, siihen kuuluvat erityisesti myös ajattelun, tunteiden ja käyttäytymisen mentaaliset käsitteet (vrt. Hofstede/ Hofstede 2005, 3). Tähän kuuluvat esimerkiksi pienemmät tyypilliset käyttäytymismuodot, kuten tervehtiminen, ruokailutottumukset tai hygieniavaatimukset, mutta myös kyky tuntea ja ilmaista erilaisia tunteita, kuten häpeää, rakkautta, iloa, surua jne. (vrt. Hofstede/ Hofstede 2005, 4 f.).

Kulttuuri kollektiivisena ilmiönä

Hofsteden ja Hofsteden mukaan neljä näkökohtaa, symbolit, sankarit, rituaalit ja arvot, ovat tietyn kulttuurin kannalta ratkaisevimmat. Näihin kuuluvat sellaiset luokat kuin kansakunta, uskonto, sukupuoli, sukupolvi ja sosiaaliluokka. Ne ilmenevät jo varhaisessa iässä ja uusintavat itseään sukupolvesta toiseen (vrt. Hofstede/ Hofstede 2005, 9 f.): „Kulttuuri on aina kollektiivinen ilmiö, koska se jaetaan ainakin osittain samassa sosiaalisessa ympäristössä elävien tai eläneiden ihmisten kanssa eikä niinkään omien geenien perusteella.“  (saksaksi: „Kulttuuri on aina kollektiivinen ilmiö, koska se jaetaan ainakin osittain samassa sosiaalisessa ympäristössä elävien tai eläneiden ihmisten kanssa eikä geenien perusteella.“) (Hofstede/ Hofstede 2005, 4) Kulttuuri on siis riippuvainen ulkoisesta ympäristöstä eikä perinnöllisyydestä.

Hallin jakoa korkean ja matalan kontekstin kulttuuriin on kritisoitu erityisesti viime aikoina. Kritiikkiä on esitetty bipolarisaatiosta, liiallisesta yleistämisestä ja empiirisen näytön puutteesta. Lisäksi käsitettä arvostellaan joiltakin tahoilta vanhentuneeksi, koska elämme yhä globalisoituneemmassa ja nopeammin muuttuvassa ajassa (ks. Kittler ym. 2005, 67).

Kirjallisuus

Hall, Edward T. (1976): Beyond Culture. New York: Anchor Books.

Hofstede, Geert/ Hofstede, Gert Jan (2005): Cultures and Organizations. Mielen ohjelmisto. Kulttuurien välinen yhteistyö ja sen merkitys selviytymiselle. New York: Mc Graw-Hill.

Kittler, Markus G./ Rygl, David/ Mackinnon, Alex (2011): Beyond Culture or Beyond Control? Hallin High-/Low-Context-käsitteen käytön tarkastelu. In: International Journal of Cross Cultural Management 11 (1). Stirling/ Erlangen-Nürnberg, 67. http://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/1470595811398797?journalCode=ccma [28.06.2018].

Oxford Dictionary. „Culture“. https://en.oxforddictionaries.com/definition/culture [25.06.2018].