Majoitus

Akkommodaatiolla tarkoitetaan „yleistä termiä, jolla tarkoitetaan järjestelmän ominaisuutta saavuttaa parempi sopeutuminen ja suorituskyky uudelleensäädöillä“ (Fröhlich 2010, 47). Se on johdettu latinankielisestä substantiivista accomodatio „sopeutua“ (ks. Scholze-Stubenrecht 1997, 42). Biologiassa akkommodaatiolla tarkoitetaan „silmän sopeutumista eri etäisyysalueisiin“ (Fröhlich 2010, 47). Termi esiintyy myös kielitieteessä, uskontotieteessä ja oppimispsykologiassa.

Kognitiiviset prosessit oppimispsykologiassa

Kehityspsykologi Jean Piaget otti termin käyttöön teoriassaan lasten kognitiivisesta kehityksestä. Akkommodaatio on yksi kahdesta olennaisesta prosessista lasten oppimiskehityksessä. Se edustaa ihmisen kykyä muuttaa (oppimis)käyttäytymistään eli tapaa, jolla uusia vaikutelmia käsitellään. Vastakkainen termi on assimilaatio, joka kuvaa uudentyyppisten ulkoisten vaikutelmien integroimista jo olemassa oleviin kategorioihin tai järjestelmiin niitä muuttamatta (vrt. Piaget 1983, 106 ja sitä seuraavat).

Esimerkki akkommodaatiosta on lapsi, jolla on käsitys, että kaikki asiat ovat joko kiinteitä tai nestemäisiä. Jos kokemus kaasusta aineena kyseenalaistaa tämän ajattelumallin, hänen on mukautettava käsitystään kasautumistiloista. Tällaiset ärsytykset ovat siis ratkaisevia kohtia oppimisprosesseissa.

Sopeutuminen muuttoliikkeen yhteydessä

Näin ollen kulttuurisissa oppimisprosesseissa on myös mahdollista sopeuttaa ajattelu- ja toimintatapojamme uudelleen. Siirtolaisuustutkimuksessa akkommodaatio ymmärretään Christine Langenfeldin mukaan „kulttuurisesta muutoksesta johtuvaksi toiminnalliseksi oppimis- ja sopeutumisprosessiksi“. (Langenfeld 2001, 283.) Hän olettaa, että akkommodaatio „voi tapahtua asianomaisissa henkilöissä ilman, että perustavanlaatuiset uskomukset, arvot tai ajattelutavat muuttuvat“ (Langenfeld 2001, 283).

Psykologi Werner Fröhlichin mukaan „ympäristön vaatimukset[, joihin] ei voida vastata tällä hetkellä käytettävissä olevalla toimintarepertuaari[e]lla“ (Fröhlich 2010, 48) ovat yksi syy „sisäisen tasapainon häiriöihin“ (ibid.) ja käynnistävät siten akkommodaation.

Akkommodaatio – oppiminen „tasapainon häiriöistä“

Fröhlichin määritelmän mukaan niin sanottu kulttuurisesti „vieras“, eli se, mitä Saksan integraatiokeskusteluissa usein pidetään häiriönä, voidaan ymmärtää myös mahdollisuutena. Tasapainon häiriö“ Piaget’n mielessä avaa ihmisille mahdollisuuden suunnata ajattelu- ja toimintatapojaan uudelleen.

Sosiologi Friedrich Heckmann kuvaa epäsymmetristä vastavuoroisuutta: „Oppimisprosesseissa ovat mukana maahanmuuttajat ja alkuasukkaat. Vaikka kyseessä on vastavuoroinen prosessi, se ei ole tasapuolisesti painottunut, jossa maahanmuuttajat muuttuvat enemmän kuin alkuasukkaat, jotka vakiintuneina ihmisinä hallitsevat yhteiskunnan resursseja“ (Heckmann 2015, 80).

Kirjallisuus

Fröhlich, Werner D. (2010): Wörterbuch Psychologie. 27. Aufl. München: dtv.

Heckmann, Friedrich (2015): Integration von Migranten. Einwanderung und neue Nationenbildung. Wiesbaden: Springer.

Langenfeld, Christine (2001): Integration und kulturelle Identität zugewanderter Minderheiten. Eine Untersuchung am Beispiel des allgemeinbildenden Schulwesens in der Bundesrepublik Deutschland. Tübingen: Mohr Siebeck.

Piaget, Jean (1983): Piaget’s Theory. In: Mussen, Paul H. (Hrsg.): History, theory and methods. Handbook of child psychology, v. 1. 4. Aufl. New York: John Wiley & Sons.

Scholze-Stubenrecht, Werner (Hrsg.) (1997): Duden. Das Fremdwörterbuch. 6. Aufl. Mannheim u. a.: Dudenverlag.