Termiä sekularisaatio ei ole selkeästi määritelty, vaan siitä kiistellään. Se tulee latinan sanasta saeculum ja tarkoittaa „aikakautta“, „vuosisataa“, mutta myös „maailmaa“ tai „maallista (ajattelua)“ (DWDS 2019). Yksi mahdollinen kuvaus on, että sekularisaatio on maailmankatsomus, jossa ajatus Jumalasta ohjaavana voimana „on korvattu ajatuksella, jossa ihminen itse on tiedon ja toiminnan lähde, perusta ja standardi“ (Raes 1986, 31). Sekularisaatio merkitsee siis sitä, että „kirkot eivät enää tarjoa hengellistä auktoriteettia, joka säätelisi yhteiskunnallisia rakenteita kokonaisuutena“ (Valadier 1986, 35), vaan „ihmisestä […] tulee kaikkien asioiden mitta“ (Schrey 1981, 4). Tämä on tilanne nykypäivän Saksassa ja useimmissa maailman teollisuusmaissa. „Kulttuurimme perustuu nykyaikaisiin luonnontieteisiin ja saa niissä ilmauksensa“ (Raes 1986, 13).
Maallistumisen alku
Ei pidä unohtaa, että „nyky-yhteiskuntamme ei suinkaan ole vasta nyt maallistumassa“ (Raes 1986, 13). „Renessanssin jälkeen ei ole enää itsestään selvää, että maallinen valta löytää oikeutuksensa uskonnosta“ (Valadier 1986, 37). Jo tieteiden kehittymisestä lähtien, jotka asettavat pelkän uskon vastakohdaksi jotain muuta, on myös sekularisaatio kehittynyt. „Luonnontieteisiin perustuvia selitysmalleja maailmasta […] on ollut olemassa […] kolmen ja puolen vuosisadan ajan“ (Raes 1986, 14). Niitä on kehitetty ja syvennetty edelleen, ja „1800-luvulta lähtien lopulta […] koko aistinvaraisesti havaittava todellisuus, myös ihminen itse, on ollut tieteellisen analyysin kohteena“ (Raes 1986, 14).
Lopulta tiede saavuttaa niin korkean aseman, että „kaikki se, mitä ei voida tieteellisesti todistaa […], hylätään ja eliminoidaan järjestelmällisesti“ (Raes 1986, 17 f.). Maallistuminen voidaan esimerkiksi nähdä „tuloksena ihmisen suhteesta ihmiseen ja luontoon“ (Valadier 1986, 36). Siihen ei tarvita uskontoa, vaan „[t]ämä antropologia ottaa teologian paikan“ (Schrey 1981, 4).
Ajan kuluessa sekularisaatio on kuitenkin aina kohdannut vastustusta, ja sitä ovat muokanneet monet historialliset tapahtumat (vrt. Schrey 1981, 2). Jotkut ovat esimerkiksi kokeneet uhkana „uskon totuuden“ oletetun absoluuttisen varmuuden menettämisen (vrt. Schrey 1981, 1 f.). Lisäksi myös sekularisaatio itsessään on muuttunut, esim. Schrey kuvaa: „Sekularisaatio kristillisten käsitteiden maallistumisena muuttuu sekularismiksi kääntymisenä pois kristillisestä alkuperästä“. (Schrey 1981, 5)
Arvot ja normit nykyään
Yhteiskunnan sekularisoituminen ei tarkoita, että se olisi vapaa arvoista ja normeista. Jopa ei-uskonnollisessa kontekstissa „siitä, mitä tunnustetaan, suositellaan, kunnioitetaan ja […] tulee yhteiskunnallisen toiminnan päätöksenteko- ja orientaatiostandardi“ (Raes 1986, 27). Sosiaalisia sääntöjä on siis olemassa myös siellä, missä sekularisaatio on vallinnut. Sekularisaatio on vaikuttanut siihen, että „nämä sosiaaliset arvot asetetaan selvästi etusijalle“ (Raes 1986, 28) uskonnollisiin arvoihin nähden. Näitä sosiaalisia arvoja ei ole antanut jokin korkeampi voima, vaan ne ovat tavallaan „kansalaisten sopimus“ (Valadier 1986, 36). Tämän seurauksena ihmisyhteiskunta on nyt „jatkuvassa konfliktissa toiminnan yhteisistä perusteista“ (Valadier 1986, 40). Tämä näkyy myös nyky-yhteiskunnassa, joka on „selvästi jo sekularisaation tulos“ (Raes 1986, 33).
Kaikki uskonto ei kuitenkaan ole yksinkertaisesti kadonnut. Uskontoja on edelleen olemassa, mutta ne ovat siirtyneet ja siirtyvät „yksilön tai perheen yksityisyyteen“ (Raes 1986, 11). Näin ollen sekularisaation seurauksena niillä ei ole enää suoraa vaikutusta valtioon ja politiikkaan.
Kirjallisuus
DWDS – Digitales Wörterbuch der deutschen Sprache (toim.): Berlin-Brandenburgische Akademie der Wissenschaften. https://www.dwds.de/wb/s%25C3%25A4kularisieren [02.02.2019].
Raes, Jean (1986): Secularisation. Teoksessa: Kerber, Walter (toim.): Secularisierung und Wertewandel. Analyysejä ja pohdintoja Euroopan yhteiskunnallisesta tilanteesta. München: Peter Kindt, 11-34 (= Fragen einer neuen Weltkultur. Filosofian korkeakoulun Rottendorf-säätiön tutkimus- ja opintoprojektin julkaisuja, nide 2).
Schrey, Heinz-Horst (1981): Johdanto. Teoksessa: ders. (toim.): Maallistuminen. Darmstadt: Wissenschaftliche Buchgesellschaft, 1-48 (= Wege der Forschung, Vol. CDXXIV).
Valadier, Paul (1986): Critical Questions on Secularisation. Teoksessa: Kerber, Walter (toim.): Secularisierung und Wertewandel. Analyysejä ja pohdintoja Euroopan yhteiskunnallisesta tilanteesta. München: Peter Kindt, 35-52 (= Fragen einer neuen Weltkultur. Filosofian korkeakoulun Rottendorf-säätiön tutkimus- ja opintoprojektin julkaisuja, nide 2).