maailmanhistoria

„Historian didaktiikan tarkoituksena ei enää ole opettaa oppilaille mahdollisimman paljon unohdettua ja kestävää tietoa kiinteästä kaanonista. Pikemminkin kysytään ja pohditaan, miten oppilaat voivat oppia koulussa heille tärkeitä kysymyksiä, ajattelutapoja, työtapoja ja historian sisältöjä, jotta heidän muistamiskykynsä lisääntyisi ja jotta he liittyisivät historiallisesti valistuneeseen yhteiskunnalliseen mielikuvitukseen.“ (Bergmann ym. 2003, 3)

Tämä lainaus kuvaa pyrkimystä ajatella historiatieto uudelleen, jotta oppilaat ymmärtäisivät paremmin nykyajan prosesseja ja ongelmia maailmassa, jossa „globaali läpäisee yhä enemmän paikallista“ (Forster/ Popp 2003, 5). Tässä kohtaa maailmanhistoria tulee mukaan makronäkökulmallaan. Conradin mukaan maailmanhistoria tai globaalihistoria pyrkii voittamaan kansalliset historiat ja niiden suljetut tilat, jotta voidaan paremmin esittää ja ymmärtää „transnationaalisia prosesseja, vaihtosuhteita, mutta myös vertailuja globaalien kontekstien puitteissa“ (Conrad 2013, 9).

Mitä on maailmanhistoria?

Termit maailmanhistoria ja globaalihistoria ovat monille kirjoittajille lähentyneet toisiaan siinä määrin, että voidaan puhua synonyymeistä (vrt. Sieder/Langthaler 2010, 9), mistä myös tässä tekstissä seuraavassa lähdetään liikkeelle. Yleisemmin globaalihistorialla viitataan historiallisen analyysin muotoon, jossa ilmiöt, tapahtumat tai prosessit voidaan sijoittaa globaaleihin konteksteihin (vrt. Conrad 2013, 9). Globalisoituneen maailman keskinäiset yhteydet ovat globaalihistorian lähtökohta, jossa keskitytään „asioiden, ihmisten, ideoiden ja instituutioiden väliseen vaihtoon“ (Conrad 2013, 9). Nykyaikainen maailmanhistoria kyseenalaistaa historian opetussuunnitelmien suuntautumisen ja kansallis-historiallisen orientaation, ja sille on ominaista ennen kaikkea globalisaatioprosessien analysointi ja se, että se antaa opiskelijoille mahdollisuuden kehittää makronäkökulman globaaleihin ongelmiin (vrt. Forster/ Popp, 5).

Maailmanhistorian opiskelun ei kuitenkaan tarvitse olla lainkaan globaalia. Conrad kuvaa, että „se […] voi olla globaalia, mutta aiheesta tai kysymyksestä riippuen […] sen ei tarvitse kattaa koko maailmaa“ (Conrad 2013, 10). (Conrad 2013, 10). Tärkeimmät oivallukset tai kysymykset syntyisivät paikallisen ja globaalin tason rajapinnoista ja „niiden paikallisesta ilmenemisestä“ (Conrad 2013, 10). Baden-Württembergin osavaltion koulutuspalvelimella globaalihistoria ymmärretään nuoreksi historiantutkimuksen alaksi, joka herättää yhä enemmän huomiota myös muilla tieteenaloilla. Tämän nuoren lähestymistavan kvintessenssi olisi näkökulman muutos pois eurosentrisestä ja länsimaisesta fokuksesta kohti tietoisuutta Euroopan ulkopuolisista kulttuureista (vrt. Marks 2006, 178-180). Globaalihistorian tarkka määrittely on kuitenkin tuskin mahdollista, sillä lähestymistavat alkavat eri ajankohdista. Tämä näkyy myös hankkeessa big history, joka alkaa alkuräjähdyksestä (vrt. Conrad/Eckert 2007, 25).

Tässä käy ilmi, että vaikka globaali- ja maailmanhistorian lähestymistavat ovat makroperspektiiviltään samankaltaisia, tämän näkökulman alueellinen ja ajallinen laajuus voi vaihdella suuresti lähestymistavasta toiseen, joten yhtenäinen ja tarkka määritelmä tälle alalle vaikuttaa mahdottomalta (vrt. Conrad/Eckert 2007, 25). Simon kirjoittaa kysymyksestä, mitä iso historia on, seuraavaa:

„Big History on nuori, poikkitieteellinen tieteenala, jossa eri akateemisten tieteenalojen tutkijat pyrkivät saamaan tolkkua tarinaan, jonka kertoo koko inhimillisen tiedon kokonaisuus.“ (Simon 2015, 2)

Tämän määritelmän pelkkä laajuus ja poikkitieteellisyys eroaa merkittävästi lähestymistavoista, jotka pyrkivät „vain“ kuvaamaan globalisaatioprosesseja tai globaaleja konteksteja ja tekemään niistä ymmärrettävämpiä. Ison historian lähestymistavassa tieteelliset havainnot kontekstualisoidaan ihmiskunnan historian ja sivilisaation yhteyteen ja upotetaan „tarinaan“: „And it is bound together with the art of storytelling that is the province of the humanities“ (Simon 2015, 2).

Conradin ja Eckertin mukaan maailmanhistorian alalla voidaan toisaalta tunnistaa neljä laajaa näkökulmaa, jotka ovat nousseet esiin viime vuosina: World Economy and World System, Civilisation Analyses, History of Globalisation ja Postcolonial Studies (vrt. Conrad/ Eckert 2007, 15 ff.). Siederin ja Langthalerin mukaan globaali- tai maailmanhistoriaan „kuuluvat toisaalta myös kasvatustieteiden […], valtiotieteiden, sosiaali- ja kulttuuriantropologisen tutkimuksen [ja] kulttuurintutkimuksen yhteiskunnalliset ja kulttuuriset vertailut“ (Sieder/ Langthaler 2010, 10).

On selvää, että globaalihistorian määritelmästä käytävän tieteellisen keskustelun ympärillä ei ole vielä päästy yhteisymmärrykseen, koska eri lähestymistavat eroavat toisistaan liian paljon, sillä „mahdollisille globaalihistoriallisille aiheille [tuskin] on olemassa mitään rajoja“ (Conrad 2013, 198). Yleisesti voidaan todeta aikaulottuvuuden osalta, että valtaosa globaalihistorian lähestymistavoista keskittyy „modernin aikakauden“ konteksteihin ja etääntyy siten alkuräjähdyksestä alkavan suuren historian projektista (vrt. Conrad/ Eckert 2007, 25). Maailmanhistoriallisten tai globaalihistoriallisten lähestymistapojen avaruudellisen ulottuvuuden tarkastelu ei aina kohdistu koko maailmaan, vaan „tietoisuus globaaleista yhteyksistä“ (Conrad/ Eckert 2007, 27) on analyysin aikana tärkeässä asemassa.

Yhteenveto

Voidaan todeta, että maailmanhistoria pyrkii siirtämään näkökulmaa mikronäkökulmasta makronäkökulmaan keskittymällä globaaleihin yhteyksiin ja pyrkimällä paljastamaan niitä. Näin ollen Conradin mukaan globaalihistorian kaksi pääpotentiaalia voidaan todeta. Yhtäältä globaalihistoria voi tasoittaa tietä globaalille historiatietoisuudelle keskittymällä kansainväliseen vaihtoon (vrt. Conrad 2013, 26). Toisaalta globaalihistoria avaa mahdollisuuden tarkastella historiaa lintuperspektiivistä ja siten osoittaa kriittisempää näkemystä tiettyihin kehityskulkuihin (vrt. Conrad 2013, 27). Tämän historiantutkimuksen alan merkitys todennäköisesti kasvaa myös kulttuurienvälisen viestinnän kannalta.

Kirjallisuus

Bergmann, Klaus/ Mayer, Ulrich/ Pandel, Hans-Jürgen/ Schneider, Gerhard (2003): Forum Historical Learning -sarjasta. Teoksessa: Popp, Susanne/ Forster, Johanna (toim.): Curriculum Weltgeschichte – Globale Zugänge für den Geschichtsunterricht. Schwalbach, 3.

Christian, David (2011): David Christian – Gesamtgeschichte, 11. huhtikuuta. https://www.youtube.com/watch?v=yqc9zX04DXs [03.07.2019].

Conrad, Sebastian (2013): Globalgeschichte – Eine Einführung, München: Beck.

Conrad, Sebastian/ Eckert, Andreas (2007): Globalgeschichte, Globalisierung, multiple Modernen: Zur Geschichtsschreibung der modernen Welt. Teoksessa: Conrad, Sebastian/ Eckert, Andreas/ Freitag, Ulrike, (toim.): Globalgeschichte – Theorien, Ansätze, Themen. Frankfurt am Main: Campus, 7-49.

Forster, Johanna/ Popp, Susanne (toim.) (2003): Schwalbach: Wochenschau Verlag.

Marks, Robert B. (2006): The Origins of the Modern World: A Global World History, Stuttgart: Konrad Theiss.

Sieder, Reinhard/ Langthaler, Ernst (toim.) (2010): Globalgeschichte 1800-2010. Wien/ Köln/ Weimar: Böhlau.

Simon, Richard B. (2015): What Is Big History. Teoksessa: Simon, Richard B./ Behmand, Mojgan/ Burke, Thomas (toim.): Teaching Big History. Oakland: University of California Press, 1-20.