Yhdysvaltalaisen organisaatiopsykologin Edgar H. Scheinin (1995) kulttuurin tasomallissa erotetaan kolme kulttuurin tasoa niiden näkyvyyden perusteella. Scheinin mukaan kulttuurin ydin ilmenee sen peruslähtökohdissa, jotka ovat piilossa artefaktien ja korostettujen arvojen pinnan alla.
Yrityskulttuurin konteksti
Schein esittelee kulttuurin tasomallin yritysten yhteydessä. Yrityskulttuurit ovat suunnilleen suljettuja järjestelmiä, jotka voidaan erottaa muista kulttuureista. Niiden osajärjestelmät, prosessit ja mekanismit ovat helpommin läpinäkyviä kuin yhteiskunnassa. Lisäksi yritysjohdolla on taloudellisia intressejä, joiden vuoksi yrityskulttuurin muuttaminen voi olla välttämätöntä (Schein 1995: s. 18-20).
Scheinin käsitys kulttuurista
Schein määrittelee kulttuurin „jaettujen peruslähtökohtien mallina“ (Schein 1995: s. 25). Peruslähtökohdilla tarkoitetaan tässä jaettua tietoa, ryhmän jäsenten yhteistä kokemusmaailmaa. Tämä tieto hankitaan voittamalla yhdessä ongelmia ja työskentelemällä kohti tavoitteita. Näin organisaatiot reagoivat ympäristön muutoksiin ja vaikutuksiin (ulkoinen sopeutuminen) ja ottavat aika ajoin uusia jäseniä (sisäinen integraatio). Schein kuvaa kulttuuria oppimisprosessina, johon liittyy yhtäältä ryhmän rajautuminen ulkopuolelle ja toisaalta ryhmän minäkuvan kehittyminen. Scheinin mukaan yrityskulttuurilla on rationaalinen ja emotionaalinen vaikutus kaikkiin ryhmän jäseniin ja heidän käyttäytymiseensä, ja sen pitkän aikavälin tavoitteena on mahdollistaa vakaus ja kasvu.
Kulttuurin tason malli
„Organisaatiokulttuurin dekaani Edgar Schein opettaa, että kulttuurissa on kolme kerrosta: kulttuurin artefaktit – symbolit ja merkit; sen omaksutut arvot – asiat, joihin sanomme uskovamme; ja, mikä tärkeintä, sen taustalla olevat olettamukset – miten asiat todella ovat.“ (Comey 04/08/2019)
[Organisaatiokulttuurin dekaani Edgar Schein opettaa, että kulttuurissa on kolme tasoa: kulttuurin artefaktit – symbolit ja merkit; sen omaksutut arvot – asiat, joihin sanomme uskovamme; ja, mikä tärkeintä, sen perusoletukset – asioiden luonne.“ (Comey 04.08.2019), käännös Ch.H.]
Scheinin kulttuurin tasomallissa (Schein 1995: s. 30) määritellään kolme tasoa, jotka liittyvät toisiinsa:
Artefakteilla tarkoitetaan „yrityksen näkyviä rakenteita ja prosesseja“ (ibid.), jotka on helppo tunnistaa mutta vaikea tulkita. Esimerkkeinä voidaan mainita tila-arkkitehtuuri, vaatetus, kielityyli, symbolit ja rituaalit.
Ilmoitettuihin arvoihin kuuluvat yrityksen „strategiat, tavoitteet [ja] filosofia“ (ibid.), joita on helppo tutkia mutta vaikea tulkita. Toiminta-ajatukset, strategia-asiakirjat, muotoillut arvot ja visiot muokkaavat yrityksen ulkoista kuvaa, mutta ne eivät ole sama asia kuin ryhmän jäsenten todellinen käyttäytyminen.
Ilmaistujen arvojen ilmeneminen ilmenee peruslähtökohdissa eli ryhmän jäsenten tiedostamattomissa ja itsestään selvissä „näkemyksissä, käsityksissä, ajatuksissa ja tunteissa“ (ibid.). Esimerkiksi yritysilmapiiri, jaettu maailmankuva tai oletetut kognitiiviset kyvyt ovat näkymättömiä sekä ulkopuolisille että ryhmän jäsenille, ja niitä voidaan harvoin nimetä tai edes tulkita. Kulttuurien prosessuaalisuuden tiedostaminen on myös tässä yhteydessä tärkeää: Peruslähtökohdat ovat useimmiten historiallisesti syntyneitä ja siksi niitä on erittäin vaikea muuttaa (vrt. Schein 2003: s. 34f.). Kulttuuritason mallin jatkokehittelyä löytyy esimerkiksi uudemmasta johtamisteoriasta Schreyögg/Koch (2020: s. 585-591).