Kulttuurin reppumalli

Reppumalli on yksi useista kulttuurimalleista, joka „[…] selittää kulttuurisesti ankkuroituneita arvoja ja ajatusmalleja sekä niiden artefakteja yleisellä – eli alun perin ei-kulttuurispesifisellä – tavalla“ (Agha-Alikhani 2012, 102) kaavamaisesti yksinkertaistettuna.

Yksilölliset ja tilannekohtaiset

Se esittää kulttuurin ͵reppunaʹ. Yksilö kantaa kulttuurista tietämystään henkilökohtaisissa matkatavaroissaan, joissa hänen oma kulttuurinen, yksilöllinen ja sosiaalinen taustansa ilmenee symbolisesti. „Kulttuurisen repun“ sisällön joustavasta, tilannekohtaisesta käsittelystä ei päätä kulttuuri vaan yksilö itse (Roth 2011, 20). Repun sisältö voi laajentua elämän aikana ja kasvavien kokemusten myötä siten, että yksilö voi omaksua kulttuurin standardoituja elementtejä laajempia arvoja ja asenteita, jotka muistuttavat enemmän vierasta kulttuuria (vrt. ibid.). Malli pyrkii metaforisesti selittämään „yhteiskunnan kulttuurista monimutkaisuutta elämänmukaisella ja mahdollisimman aidolla tavalla“ (ibid. 21) ja laajentamaan omaa kulttuurista horisonttia lisäämällä tietoisuutta mallin oletuksista.

Jäävuorimallista eroaminen

Reppumetafora on jatkokehitys Hemingwayn jäävuorimallista (ks. kulttuurin jäävuorimalli). Se perustuu edelleen jakoon näkyviin ja näkymättömiin kulttuurielementteihin (ks. Roth 2011, 20). Näitä näkyviä artefakteja (ulkoinen olemus, toiminta, kieli, käyttäytyminen) kutsutaan percepta-elementiksi, kun taas kulttuurin näkymättömiä elementtejä (arvot, normit ja asenteet) kutsutaan concepta-elementiksi (Agha-Alikhani 2012, 102). Kulttuurireppu ja sen sisältö ovat läpinäkymättömiä, mikä tarkoittaa, että kulttuurin varusteet, concepta, tulevat näkyviin vasta intensiivisen kulttuurienvälisen viestinnän aikana.

Muuttuva koko

Suuri ero jäävuorimalliin on se, että kulttuuri nähdään „muuttuvana suuruutena“ (Roth 2011, 20) ja jokainen uusi kokemus, jokainen uusi kohtaaminen ja jokainen uusi tilanne vaikuttaa toimintaamme ja siten rikastuttaa kulttuurista omaisuuttamme. Kun kulttuuri nähdään reppumallissa avoimena (omaksumisen ja toiminnan) prosessina (vrt. ibid.), jäävuorimallissa kulttuuri esitetään ajattomana ja yksiulotteisena, mikä antaa vaikutelman, että yksilöt ovat „kulttuurisen ympäristönsä määrittelemiä yksisuuntaisen kadun tapaan“ (ibid.) ja vastaavat staattista kulttuurista muotokuvaa. Nämä kaksi mallia eivät kuitenkaan ole ristiriidassa keskenään. Pikemminkin ne voidaan yhdistää tietyissä monikulttuurisissa yhteyksissä (ks. ibid.). Tällaisissa vastakkainasetteluissa on tarkoituksenmukaista suhteuttaa jäävuorimallin staattinen kulttuurikäsitys, „joka herättää ennustettavissa olevia toimintoja, jotka koetaan ͵saksalaisiksiʹ, ͵venäläisiksiʹ tai ͵japanilaisiksiʹ“ (ibid. 21), reppumallin avoimeen kulttuurikäsitykseen, „joka [ilman kiinteää kulttuurista muotokuvaa] reagoi joustavasti kulloisenkin tilanteen asettamiin vaatimuksiin“ (ibid.).

Kirjallisuus

Agha-Alikhani, Barbara (2012): Kulttuuriset mallit. Teoksessa: Barmeyer, Christoph (toim.): Taschenlexikon Interkulturalität. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht, 102-104.

Roth, Juliane (2011): Eigene Kultur. Teoksessa: Roth, Juliane/ Köck, Christoph (toim.): Interkulturelle Kompetenz. Aikuiskoulutuksen käsikirja. 2. uudistettu painos. Stuttgart: EduMedia, 19-21.