Kulttuurienvälinen oppiminen

„Sosiaalisena, toimintaorientoituneena ja emotionaalisena oppimismuotona se välittää näkemyksiä erilaisista oppimisen muodoista. Kulttuurivertailun muodossa sen pitäisi johtaa sekä omien normien ja sosiaalisten järjestelmien tarkempaan analysointiin ja suhteuttamiseen että ennakkoluulojen ja etnosentristen asenteiden vähentämiseen“. (Rinschede 2007)

Monikulttuurisuuden teema on yhä enemmän esillä, joten kulttuurienvälisyyden ilmiöstä vallitsee monenlaisia ennakko-oletuksia. Kulttuurienvälinen oppiminen käsittelee tätä kysymystä ja pyrkii lisäämään tietoisuutta kulttuurienvälisyydestä. Kulttuurienväliseen lähestymistapaan perustuvan käsitteen pitäisi mahdollistaa kulttuurienvälisen osaamisen hankkiminen.

Selittävät lähestymistavat

„Kulttuurienvälisessä lähestymistavassa […] oletetaan, että on olemassa väitettyjä ja tosiasiallisia kulttuurieroja, joiden kohtaaminen johtaa tietämättömyyteen, väärinkäsityksiin ja ongelmiin tai jopa ennakkoluuloihin“ (Ouelsati 2013, 25). Kulttuurienvälinen oppiminen ymmärretään prosessina, jonka tarkoituksena on torjua näitä stereotypioita. Weidemann ehdottaa kulttuurienvälisen oppimisen määritelmäksi kahta teesiä:

1.“Kulttuurienvälisellä oppimisella viitataan psykologiseen muutokseen, joka on seurausta kulttuurisesta erilaisuudesta saaduista kokemuksista;

2.Kulttuurienvälinen oppiminen viittaa psykologisiin muutoksiin, jotka liittyvät muuttuneeseen käsitykseen ja muuttuneeseen tapaan käsitellä kulttuurieroja“ (Weidemann 2007, 495).

Nämä kaksi määritelmää viittaavat erilaisiin kosketuspisteisiin kulttuurienvälisyyden kanssa. Ensimmäisessä määritelmässä oppimisprosessi käynnistyy subjektiivisista kosketuspisteistä johtuvasta ajattelun muutoksesta, kun taas toisessa määritelmässä käsitellään muuttunutta käsitystä ja käsittelyä omista kokemuksista riippumatta. Kulttuurienvälistä kompetenssia edistäviä kokemuksia ovat esimerkiksi oleskelut ulkomailla.

Välitysprosessi tapahtuu pääasiassa koululaitoksissa, joissa oppimisprosessia käsitellään eniten. Osaamiskoulutusta tarjotaan nykyään kuitenkin „erityisesti talouden ja politiikan aloilla“ (Bolten 2007, 89). Oppimissisällöt ovat joustavia ja oppijaryhmälle sopivia. Tavoitteena on tunnistaa vieraita kulttuureja sekä omia kulttuureja ja omaksua kulttuurinen moninaisuus, sillä „ihminen […] on erilaisten kulttuurien ja identiteettien kantaja“ (Hartung/ Nöllenburg/ Deveci 2013, 8). Ihmiset kohtaavat toisensa erilaisilla arvoilla, ajatuksilla ja havaintomuodoilla, minkä vuoksi toisten ihmisten toiminta luokitellaan lyhyessä ajassa kulttuurisesti tutuksi tai vieraaksi (vrt. Ouelsati 2013, 25).

Tietoisuus eroista ja niistä johtuva toiminta muodostavat kulttuurienvälisen kompetenssin. Tuloksena syntyvä kulttuurienvälinen toimintaprosessi on jatkuva ja alati muuttuva.

Kirjallisuus

Bolten, Jürgen (2007): Intercultural Competence. Erfurt: Landeszentrale für politische Bildung Thüringen.

Hartung, Regine/ Nöllenburg, Katty/ Deveci, Özlem (2013): Esipuhe. In: ders. (toim.): Intercultural Learning. Ein Praxisbuch. Schwalbach am Taunus: Debus Pädagogik.

Nothnagel, Steffi (2018): Intercultural Learning. Kulttuuristen erilaisuuskokemusten rekonstruointi narratiivis-biografisten pitkittäistutkimusten pohjalta. Teoksessa: Sabisch, K./ Sorensen, E./ Straub, J. (toim.): Schriftenreihe Kultur, Gesellschaft, Psyche. Social and Cultural Studies. Vol. 12. Bochum: Bochumer Universitätsverlag.

Ouelsati, Ramses Michael (2013): Intercultural education in schools. Teoksessa: Hartung, Regine/ Nölleburg, Katty/ Deveci, Özlem (toim.): Intercultural Learning. Käytännön kirja. Schwalbach am Taunus: Debus Pädagogik, 22-35.

Rinschede, Gisbert (2007): Geographiedidaktik. Paderborn: Schöningh.

Schrüfer, Gabriele (2012): Intercultural Learning. Askeleita matkalla kulttuurienväliseen herkkyyteen. In: Praxis Geographie 11, 10-11.

Weidemann, Doris (2007): Akkulturaatio ja kulttuurienvälinen oppiminen. Teoksessa: Straub, Jürgen/ Weidemann, Arne/ Weidemann, Doris (toim.): Handbuch Interkulturelle Kommunikation und Kompetenz: Grundbegriffe – Theorien – Anwendungsfelder. Stuttgart/ Weimar: Metzler, 488-498.