Kulttuuri

Tutkijoiden määritelmät ja Unescon määritelmä

Kulttuurin käsitteestä on olemassa lukuisia, joskus hyvinkin erilaisia määritelmiä, kuten seuraavasta käy ilmi:

1. „Kulttuuri on mielen kollektiivinen ohjelmointi, joka erottaa yhden ryhmän tai ihmisryhmän jäsenet toisista“ (Hofstede 1991), toteaa kulttuurintutkija Geert Hofstede.

2. Amerikkalainen etnologi Clifford Geertz muotoili seuraavan määritelmän: „Kulttuuri on tapa, jolla ihmiset kommunikoivat, välittävät ja kehittävät tietämystään elämänasenteista. Kulttuuri on merkityksenannon malli, jonka puitteissa ihmiset tulkitsevat kokemuksiaan ja ohjaavat toimintaansa.“ (Geertz 1973)

3 Myös Alexander Thomas yrittää lähestyä kulttuurin käsitettä: „Kulttuuri on universaali ilmiö. Kaikki ihmiset elävät tietyssä kulttuurissa ja kehittävät sitä edelleen. Kulttuuri jäsentää väestölle ominaista toimintakenttää, joka ulottuu luoduista ja käytetyistä esineistä instituutioihin, ideoihin ja arvoihin. Kulttuuri ilmenee aina kansakunnalle, yhteiskunnalle, organisaatiolle tai ryhmälle tyypillisenä suuntautumisjärjestelmänä. Tämä orientaatiojärjestelmä muodostuu erityisistä symboleista (esim. kieli, eleet, ilmeet, vaatetus, tervehdysrituaalit), ja se periytyy kyseisessä yhteiskunnassa, organisaatiossa tai ryhmässä eli siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Suuntautumisjärjestelmä määrittelee kaikille jäsenille heidän kuulumisensa yhteiskuntaan tai ryhmään ja antaa heille mahdollisuuden selviytyä omassa ympäristössään. Kulttuuri vaikuttaa kaikkien kyseisen yhteiskunnan jäsenten käsityksiin, ajatteluun, arvoihin ja toimintaan. Kulttuurikohtainen orientaatiojärjestelmä luo toisaalta mahdollisuuksia ja kannustimia toiminnalle, mutta toisaalta se myös luo edellytyksiä toiminnalle ja asettaa rajoja toiminnalle.“ (Thomas 1996)

4 Unesco-komission määritelmässä todetaan: „Kulttuuria voidaan pitää laajimmassa merkityksessään yhteiskuntaa tai sosiaalista ryhmää luonnehtivien ainutlaatuisten henkisten, aineellisten, älyllisten ja emotionaalisten näkökohtien kokonaisuutena. Siihen kuuluvat taiteen ja kirjallisuuden lisäksi myös elämäntavat, perusihmisoikeudet, arvojärjestelmät, perinteet ja uskomukset.“ (Unescon komissio 1983, 121)

5. Myös Tylor, Cassirer, Trompenpaars/Hampden-Turner, Hansen ja Werlen lähestyvät määritelmää varsin erilaisista näkökulmista: „(Kulttuuri on) laajimmassa etnografisessa mielessä se tiedon, uskomusten, taiteen, moraalin, lain, tapojen ja kaikkien muiden kykyjen ja tapojen ruumiillistuma, jonka ihminen yhteiskunnan jäsenenä on hankkinut.“ (Tylor 2011)

6. „Kokonaisuutena tarkasteltuna kulttuuria voitaisiin kuvata ihmisen asteittaisen itsensä vapauttamisen prosessina. Kieli, taide, uskonto ja tiede muodostavat tässä prosessissa erillisiä vaiheita. Niissä kaikissa ihminen löytää ja todistaa uuden voiman – voiman rakentaa oma, ‚ihanteellinen‘ maailmansa.“ (Cassirer 2007, 345)

7. Kala havaitsee vedentarpeensa vasta, kun se ei enää ole vedessä. Oma kulttuurimme on kalalle kuin vesi. Se ylläpitää meitä. Elämme ja hengitämme sen kautta. (Trompenaars/ Hampden-Turner 2012, 27).

8. Kulttuuri tarkoittaa kollektiivista yhtenäistä käyttäytymistä. (…) Kulttuuri-ilmiö koostuu kolmesta tekijästä, standardisoinnista, kommunikaatiosta ja kollektiivisuudesta.“ (Hansen 2011, 29 u. 32)

9. „Sosiologisessa ymmärryksessä kulttuurilla tarkoitetaan yhteiskunnan jäsenten arvioitujen ja arvioivien toimintatapojen sekä niiden tulosten kokonaisuutta. ‚Kulttuuria‘ ei pidä ymmärtää puhtaasti aineellisesti artefaktien summana eikä yksinomaan abstraktissa mielessä arvojärjestelmänä, sillä termi sisältää molemmat näkökohdat.“ (Werlen 2008, 359)

Kirjallisuus

Cassirer, E. (2007): Yritys ihmisestä. Johdatus kulttuurifilosofiaan. 2. painos. Hamburg.

Saksan Unesco-toimikunta (toim.) (1983): Kulttuuripolitiikkaa käsittelevä maailmankonferenssi. Unescon Meksikossa 26. heinäkuuta – 6. elokuuta 1982 järjestämän kansainvälisen konferenssin loppuraportti. Teoksessa: Unescon konferenssiraportit, nro 5. München: Saur 1983, 121.

Hansen, K. P. (2011): Kulttuuri ja kulttuurintutkimus. 4. painos. Tübingen/ Basel.

Trompenaars, F./ Hampden-Turner, C. (2012): Riding the Waves of Culture. Moninaisuuden ymmärtäminen globaalissa liiketoiminnassa. 3rd ed. London/ Boston.

Tylor, E. B. (2011): Primitive Culture. Teoksessa: Hansen, K. P. (toim.) (2011): Culture and Cultural Studies. 4. painos. Tübingen: Basel, 29.

Werlen, B. (2008): Sosiaalinen maantiede. 3rd ed. Bern.