Kotimaa

Koti muodostaa „häikäisevän kulttuurisen ilmiön, joka kuljettaa merkityskerroksia monilta vuosisadoilta“ (Kazal 2005, 61). Termillä on monitahoisia konnotaatioita sen käytön vuoksi (vrt. Kühne/ Schönwald 2015, 101-104). Se on kehittynyt vanhan yläsaksan sanasta heimuoti ja tarkoittaa „maata, maan osaa tai paikkaa, jossa on [syntynyt ja] kasvanut tai jossa tuntee olonsa kotoisaksi vakituisen asuinpaikan kautta“ (Duden online) ihmisten ja alueellisen alueen välistä suhdetta tai siellä vallitsevia arvoja ja normeja (vrt. Kühne/ Schönwald 2015, 101-106).

Termin historiallisesta kehityksestä

Historialliseen kontekstiin viitaten Kühnelle ja Schönwaldille „Heimat ei ole varsinkaan 1900-luvun jälkikäteen tarkasteltuna suinkaan osoittautunut harmittomaksi käsitteeksi“ (Kühne/ Schönwald 2015, 104). Tältä osin Lobensommer väittää, että termin käyttö „vuoden 1945 ja 1970-luvun puolivälin välisenä aikana viihdekirjallisuudessa oli ensisijaisesti nostalgista muistelua, saavuttamatonta utopiaa, joka luopui poliittisista konnotaatioista“ (Lobensommer 2010, 75-76). Tässä hän viittaa Siegfried Lenzin ja Günter Grassin kaltaisiin kirjailijoihin (ks. Lobensommer 2010, 75-76).

Vuoteen 1959 asti vallinnut hyvin kapea kotiseudun määritelmä suhteessa paikalliseen alueeseen ja siellä vallitseviin näkemyksiin ja perinteisiin korvautui useiden paikkojen tai laajempien alueiden rajaamisella (vrt. Lobensommer 2010, 75). Tämä kehitys, jossa irrottauduttiin voimakkaasti rajaavasta kotiseutukäsityksestä, jatkui tasaisesti. Pazarkajan mukaan vuonna 1986 „koti […] [löytyy] itsestä, mikä johtaa kodin sisäistämiseen, subjektivoitumiseen, joka voi jatkuvasti luoda uusia koteja hankkimalla ystäviä, myönteisiä tunteita“ (Lobensommer 2010, 79).

Koti globalisoituneessa maailmassa

Nykymaailmassa kodin käsite kokee renessanssia yhä voimakkaamman globalisaation ja siihen liittyvän „monien ihmisten elämismaailman hajautumisen“ (Kühne/ Schönwald 2015, 101-106) yhteydessä, kun halutaan „uudelleensijoittua“ (Kühne/ Schönwald 2015, 101-106) tuttuun elämismaailmaan. Termiä käytetään usein „alueellisen identiteetin“ synonyymina (Kühne/ Schönwald 2015, 101-106). Tämä heijastuu muun muassa sosiaaliseen ulottuvuuteen perheen ja ystäväpiirin muodossa, jossa on „kyseenalaistamattomasti hyväksytty joukko rooleja, arvoja ja normeja“ (Kühne/ Schönwald 2015, 101-106), mikä johtaa monissa tapauksissa myös muiden ihmisten ja/tai kulttuurien syrjäytymisen ja marginalisoinnin ulottuvuuteen.

Muita näkökohtia tässä yhteydessä ovat aika („oman menneisyyden romantisoiva muistelu“) (Kühne/ Schönwald 2015, 101-106) sekä paikan ulottuvuudet „maisemana luonnon- ja kulttuurimaisemana“ (Schreiber 2012, 3) ja „dekompleksistuminen“ (Kühne/ Schönwald 2015, 101-106).

Kotimaa ja muuttoliike

Muuttoliikkeen taustalla kotimaan käsite muodostaa tilaisuuden kiistanalaiselle (kotiseutu)keskustelulle, sillä monet „alkuperäiskansat“ pelkäävät kulttuurin menettämistä ja siten arvokorsettinsa vallan menettämistä (vrt. Kühne/ Schönwald 2015, 101-106). He määrittelevät oletetun ‚oikean‘ kulttuurin ja siten yhteiskuntaan kuulumisen „oikean“ murteen, ‚oikean‘ etnisyyden (dokumentoituna esi-isien paikallisuudella), heteroseksuaalisuuden, ‚oikean‘ uskonnon sekä paikallisten ja alueellisten perinteiden harjoittamisen (ei kognitiivisen tietämyksen niistä!) kautta.“ (Kühne/ Schönwald 2015, 101-106).

Kirjallisuus

Dudenredaktion (o. J.): „Heimat“ auf Duden online. https://www.duden.de/rechtschreibung/Heimat [25.06.2018].

Kazal, Irene (2005): „Sozialistische Heimat DDR. Maisema, kansakunta ja luokka 1950-luvun kotiseutukeskustelussa. Teoksessa: Kazal, I./ Voigt, A./ Weil, A./ Zutz, A. (toim.): Kulturen der Landschaft. Kulttuurimaisema-ajatuksia perinteen ja modernisaation välissä. Berliini, 59-80.

Kühne, Olaf/ Schönwald, Antje: Identität, Heimat sowie In- und Exklusion: Aspekte der sozialen Konstruktion von Eigenem und Fremdem als Herausforderung des Migrationszeitalters. https://www.econstor.eu/bitstream/10419/111036/1/ab_013_08.pdf [25.6.2018].

Lobensommer, Andrea (2010): The Search for Home. Yrityksiä kotikäsityksistä proosateksteissä vuosina 1989-2001. München: Diss. masch.

Schreiber, Wilfried E. (2012): Heimat verorten: Heimat aus der Sicht eines Geographen – In: Neue Didaktik 1, s. 1-6. https://www.pedocs.de/volltexte/2015/10068/pdf/NeueDidaktik_1_2012_Schreiber_Heimat_verorten.pdf [25.06.2018].