Termi kielisensitiivisyys kuvaa herkkää kielenkäyttöä. Tarkemman määritelmän saamiseksi on ensin tarkasteltava kahta termiä, jotka muodostavat tämän määrittelevän yhdisteen.
Määriteosa kieli on toisaalta yhteiskunnan tärkeä väline, joka mahdollistaa kommunikaation. Lisäksi Locken mukaan se on „yhteiskunnan yhteinen side“ (Locke 1690), joka mahdollistaa ihmisten ilmaisun kaikin tavoin. Jälkikäteen siihen viitataan siksi myös maailman avaimena (vrt. tietosanakirjan kohta Language as the key to the world). Siihen liittyvän perussanan herkkyys määrittelemiseksi viitataan tässä yhteydessä yleisesti sovellettavaan määritelmään, jossa termi kuvataan herkkänä ja/tai herkkänä tapana käsitellä jotakin asiaa (vrt. Spektrum 2000).
Tiivistettynä ja konkretisoituna kielisensitiivisyys määrittelee siis ihmisten tärkeimmän viestintävälineen sensitiivistä käsittelyä, jotta kommunikointi olisi mahdollista ilman väärinkäsityksiä ja ilman ongelmia kaikille osapuolille. Tämä korostaa tämän asian tärkeyttä ja tarpeellista tietoisuutta nykyisessä kulttuurisesti hyvin monimuotoisessa yhteisössä. Toinen tärkeä ominaisuus on konkreettisesti edistetty tietoisuus kielestä ja siihen kohdistettu kohdennettu huomio, jolla on tärkeä rooli monilla elämänalueilla (esim. koulussa).
Kielisensitiivisyys koulussa
Etenkin koulussa, jossa oppilaiden on tarkoitus omaksua oppiainesisältöjä osittain lukemalla itse tekstejä, kielen ymmärtäminen on tärkeä edellytys sille, että he pystyvät ymmärtämään tekstien sisältämää sisältöä, sillä „[s]puheoppiminen ja oppiaineiden oppiminen […] liittyvät läheisesti toisiinsa“ (Isselbächer-Giese et al. 2018, 13). Erityisesti matematiikan ja luonnontieteiden oppiaineissa kieli (tekninen ja opetuskieli) on suuri haaste (vrt. Trendel/ Roß 2018, 9 f.), minkä vuoksi herkkä ja hienovarainen lähestymistapa saa tässä yhteydessä erityisen suuren merkityksen.
Jotta oppijoille voidaan taata yhtäläiset mahdollisuudet suoriutua hyvin, kielitietoinen opetus on kaiken kaikkiaan hyvin tärkeää. Tämä tarkoittaa yleisesti ottaen „erilaisia opetuskonsepteja, joissa kieltä käytetään tietoisesti ajattelun ja viestinnän välineenä“ (Woerfel/ Giesau 2018) työskentelemällä Isselbächer-Giesen ym. käsittelemän kielellisen ja aineopetuksen yhteenkietoutumisen kanssa (vrt. Isselbächer-Giese ym. 2018). Tämän konseptin tavoitteena on oppiainekohtaisen oppimistavoitteen parempi ja yksinkertaisempi saavuttaminen kielellisen tietoisuuden ja siihen liittyvän tuen avulla (vrt. Woerfel/ Giesau 2018).
Leisen mukaan seuraavia periaatteita tulisi vastaavasti noudattaa: Ensimmäinen periaate on esitysmuotojen vaihtelu, joka on „kielididaktisesti pakottavaa“ (Leisen 2019) ja jossa oppijoille tarjotaan useita vaihtoehtoja sisällön ymmärtämiseksi. Tämän etuna on myös se, että se luo heille mahdollisuuden oppia myös itse kielellistämään oppiaineen sisältöä. Kielellisten mutta myös oppiaineeseen liittyvien haasteiden laskeminen edustaa toista periaatetta, joka osoittaa, että tämän alan vaatimukset asetetaan „juuri ja juuri yksilöllisen kielitason yläpuolelle“ (Leisen 2019), jotta oppijat saavat aina edistystä ja näkevät kannustimen siinä, että he oppivat jatkuvasti lisää kieltä. Eriytetty näkökulma on aina otettava huomioon, sillä eri oppijat tarvitsevat eriasteista kielellistä tukea. Tästä siirrytään myös kolmanteen ja viimeiseen periaatteeseen, joka käsittelee menetelmällisiä välineitä kielellisenä apuvälineenä. Nämä välineet tukevat oppijoita konkreettisessa „standarditilanteiden kielellisessä hallinnassa“ (Leisen 2019). Esimerkkeinä voidaan mainita kokeen kirjoittaminen tai teknisten termien oikeaoppinen käyttö (vrt. Leisen 2019).
Yhteenvetona voidaan todeta, että kielen ymmärtämistä ei saa olettaa automaattisesti (oppijoilta), vaan sitä on edistettävä. Tarvitaan tukea kielen oikeaan ymmärtämiseen, jonka tulisi siirtyä koulun lisäksi myös kaikille muille elämänalueille, joilla kielellä on merkitystä. Kielisensitiivisyydelle (koulukontekstissa) olisi annettava suuri merkitys, koska tätä käsitettä voidaan käyttää yksilöllisten kielitaustojen tukemiseen.
Kirjallisuus
Isselbächer-Giese, Annette/ Witzmann, Cornelia/ Königs, Charlotte/ Besuch, Natascha (2018): Kielitietoiseksi tuleminen, kielitaitoa muokkaava opetus – ajattele opetusta toisin. Teoksessa: Trendel, Georg/ Roß, Joachim (toim.): SINUS.NRW: Promoting Understanding – Designing Learning Processes. Rethinking Mathematics and Science. Münster: Waxmann, 13-31. https://www.schulentwicklung.nrw.de/sinus/upload/Phase05/Broschuere/SINUS_Gesamt.pdf [02.10.2019].
Leisen, Josef (2019): Kielitietoisen aineenopetuksen periaatteet. http://www.sprachsensiblerfachunterricht.de/prinzipien [02.10.2019].
Locke, John (1690): An essay concerning human understanding. Lontoo.
Spectrum (2000): Sensitiivisyys. https://www.spektrum.de/lexikon/psychologie/sensibilitaet/14089 [01.10.2019].
Trendel, Georg/ Roß, Joachim (2018): In: ders. (toim.): SINUS.NRW: Ymmärryksen edistäminen – oppimisprosessien muokkaaminen. Rethinking mathematics and the natural sciences. Münster: Waxmann, 9-11. https://www.schulentwicklung.nrw.de/sinus/upload/Phase05/Broschuere/SINUS_Gesamt.pdf [02.10.2019].
Woerfel, Till/ Giesau, Marlis (2018). Kielitietoinen opetus. Köln: Mercator-Institut für Sprachförderung und Deutsch als Zweitsprache (Basiswissen sprachliche Bildung). https://www.mercator-institut-sprachfoerderung.de/de/themenportal/thema/%20sprachsensibler-unterricht/ [04.10.2019].