Keksitty perinne

Termi „keksitty perinne“ on historioitsijoiden Eric Hobsbawnin ja Terence Rangerin keksimä. Vuonna 1983 he käyttivät sitä ensimmäisen kerran kirjassaan The Invention Of Tradition.

Modernin keksinnöt

Hobsbawn ja Ranger toteavat, että monet perinteet eivät ole ikivanhoja riittejä, vaan osoittautuvat lähempää tarkasteltaessa moderniteetin keksinnöiksi: „Hobsbawn erottaa keksityn perinteen toisaalta tavasta, toisaalta konventioista ja rutiinista. Hän ei tarkoita väittää, että jokainen traditio on keksitty, sillä tietysti tapa ja tottumus, konventio ja rutiini ovat periytyviä, mutta kun hän puhuu perinteen keksimisestä, tämä on tietty tapa käsitellä traditia, sillä traditumilla on erityinen tai rituaalinen tehtävä.“ (Dittmann 2004, 61)

Historiallinen funktio

Miten traditio voidaan keksiä? Keksitty traditio toteutuu valitsemalla tietty ajankohta menneisyydessä ja toistamalla kieltä, eleitä sekä esineitä niin usein, „kunnes ei enää voi kuvitella, että se oli joskus myös erilainen“. (Mancic 2012, 62.) Perinne rakennetaan siis nykyhetkessä ja projisoidaan menneisyyteen. Vastaavasti voidaan puhua myös historiallisesta fiktiosta.

Esimerkiksi skotlantilaisia hameita, joita kutsutaan myös kiltiksi, luullaan ikivanhaksi perinteeksi, mutta ne ovat itse asiassa 1800-luvun keksintö. Samoin kreikkalainen kansantanssi sytraki on tunnettu vasta 1960-luvun puolivälistä lähtien. Myös vuvuzela, joka tuli tunnetuksi erityisesti jalkapallon maailmanmestaruuskisojen myötä ja jota on sittemmin pidetty eteläafrikkalaisena perinteenä, on moderni keksintö. Myöskään baijerilainen dirndl ei ollut aiemmin juhlavaate. Sitä käyttivät alun perin kylänpiiat, minkä vuoksi perinteisissä puvuissa on nykyään esiliinat.

Toiminnot

Keksityt perinteet täyttävät kolme tehtävää: Ne luovat auktoriteettia, luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja muokkaavat käyttäytymistä. Keksityt perinteet voidaan myös jakaa näiden toimintojen mukaan:

– Perinteet, jotka luovat kollektiivista identiteettiä.

– Perinteet, jotka muodostavat yhteiskuntia ja legitimoivat arvorakenteita.

– Perinteet, jotka integroivat ihmisiä sosiaalisiin ryhmiin

Tässä yhteydessä voidaan mainita myös jalo villi – kaunis illuusio?: https://www.hyperkulturell.de/der-edle-wilde-eine-schoene-illusion/.

Kirjallisuus

Hobsbawn, Eric/ Ranger, Terence (1983): The Invention Of Tradition. Bambridge: University Press.

Dittmann, Karsten (2004): Tradition und Verfahren: Philosophische Untersuchungen zum Zusammenhang von kultureller Überlieferung u. kommunikativer Moralität. Norderstedt: Books on Demand.

Mancic, Emilija (2012): Upheaval and Identity Collapse. Narratiivit Jugoslaviasta eurooppalaisessa kontekstissa. Tübingen: Francke.