Integrointi

Termi integraatio (lat. integratio) tarkoittaa „kokonaisuuden palauttamista“ (Hillmann 2007, 383). Sosiologiassa sillä viitataan „käyttäytymiseen ja tietoisuuteen liittyvään integroitumiseen arvorakenteisiin ja käyttäytymismalleihin tai mukautumiseen niihin“ (ibid.). Yleensä homogeenisen yhteiskunnan sosiaalista ryhmää tai yksilöitä asetetaan vastakkain ja verrataan toisiinsa, jotta voidaan tehdä luokitteluja integroituneiden ja ei-integroituneiden välillä (vrt. Gregori 2015, 25). Termi on hyvin monitahoinen, joten siitä, mitä sillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan, ei ole yksimielisyyttä (vrt. Grosche 2015).

Erilaisia määritelmiä

Saksan kotouttamis- ja maahanmuuttosäätiöiden asiantuntijaneuvosto (SVR) antaa seuraavan määritelmän:

SVR ymmärtää kotouttamisen kaikkien osallistumisena yhteiskuntaelämän keskeisille alueille mahdollisimman tasavertaisin mahdollisuuksin. Nämä ulottuvat kasvatuksesta ja varhaiskasvatuksesta perheessä sekä julkisissa esiopetuslaitoksissa, kouluopetuksesta, ammatillisesta koulutuksesta ja työstä ja sen tuotoista itsemääräävästä elämästä, joka ei ole riippuvainen tulonsiirroista, poliittiseen osallistumiseen – joka on riippuvainen asemasta – sekä osallistumiseen oikeus- ja hyvinvointivaltion mitä moninaisimpiin suojelu- ja hyvinvointijärjestelmiin (Sachverständigenrat deutscher Stiftungen für Integration und Migration 2019). Filsinger vahvistaa tämän määritelmän ja tiivistää kotouttamisen „tasa-arvoiseksi osallistumiseksi (access justice) yhteiskunnan taloudellisiin, ekologisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin resursseihin“ (vrt. Hinrichs 2003 viitattu Filsinger 2008, 8).

Järjestelmäintegraatio ja sosiaalinen integraatio

Esser puolestaan erottaa integraation sosiaalisen integraation ja järjestelmäintegraation toisistaan, jotta termi olisi ymmärrettävämpi. Systeemi-integraatio ymmärretään sosiaalisen järjestelmän integraationa kokonaisuutena (ks. Esser 2004, 53). Sosiaalisella integraatiolla taas tarkoitetaan yksilöiden välistä suhdetta ja heidän sisällyttämistään jo olemassa olevaan sosiaaliseen järjestelmään (vrt. ibid., 46). Neljä ulottuvuutta voidaan erottaa toisistaan:

– Kulttuuristuminen, jolla tarkoitetaan „tietojen, taitojen ja kulttuuristen ‚mallien‘ omaksumista, erityisesti myös kielellistä sosialisaatiota“ (ibid.),

– sijoittuminen, joka viittaa „oikeuksien omaksumiseen ja aseman ottamiseen“ (ibid.),

– vuorovaikutus, joka liittyy sosiaalisten suhteiden luomiseen ja keskeisiin verkostoihin osallistumiseen (vrt. ibid.), ja

– identifioituminen, joka saavutetaan tietynlaisella lojaalisuudella sosiaalista järjestelmää kohtaan (vrt. ibid.).

Kotoutuminen voi onnistua eri tavoin, mutta tässä on joitakin yleisiä vinkkejä:

1. Opettele kieli: Yksi tärkeimmistä kotoutumisen onnistumisen edellytyksistä on vastaanottavan maan kielen oppiminen. Hyvä kielitaito helpottaa kontaktien solmimista, työnhakua ja arjessa pärjäämistä.
2. kiinnitä huomiota kulttuurieroihin: Kulttuurierot voivat olla esteenä onnistuneelle kotoutumiselle. On tärkeää tunnistaa ja kunnioittaa näitä eroja. Tässä kulttuurienvälinen koulutus tai keskustelut paikallisten kanssa voivat auttaa kehittämään ymmärrystä toisiaan kohtaan.
3. solmi kontakteja: Kontaktit paikallisiin ja muihin maahanmuuttajiin voivat auttaa sopeutumaan nopeammin uuteen ympäristöön. Tämä voi tapahtua kerhojen, naapurustokokousten tai urheiluseurojen kautta.
4. Etsi työtä: Työ on tärkeä osa kotoutumista. Työ ei tuo ainoastaan taloudellista turvaa, vaan myös mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen ja kielitaidon parantamiseen. 5. Mahdollisuus kotoutua.
5. Osallistu yhteisöön: Yhteisöön osallistuminen voi edistää kotoutumista. Tämä voi tapahtua vapaaehtoistyön, poliittisen sitoutumisen tai kulttuuritoiminnan kautta.
6. Pysy positiivisena: kotoutuminen on prosessi, joka vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Takaiskuja ja vaikeuksia tulee vastaan, mutta on tärkeää pysyä positiivisena ja keskittyä myönteisiin puoliin.
7. Hae tukea: On tärkeää hakea tukea, kun vaikeuksia ilmenee. Tämä voi olla ammattimaista neuvontaa, mutta myös ystäviä, perhettä tai uskonnollisia yhteisöjä.

Kirjallisuus

Esser, Hartmut (2004): Millainen vaihtoehto „assimilaatiolle“ oikeastaan on olemassa? Teoksessa: Bade, Klaus/ Bommes, Michael (toim.): Migration-Integration-Bildung. Peruskysymyksiä ja ongelmakohtia. IMIS-Beiträge Heft 23. Osnabrück, 41-59.

Filsinger, Dieter (2008): Onnistuneen kotouttamisen edellytykset – Kotouttamisen seuranta ja arviointi. Friedrich Ebert -säätiön tilaama asiantuntija-arvio. Bonn.

Georgi, Viola B. (2015): Integration, Diversity, Inclusion. In: Magazin II, 25-27. https://www.die-bonn.de/zeitschrift/22015/einwanderung-01.pdf [19.08.19].

Grosche, M. (2015). Mitä on osallisuus? Teoksessa: Kuhl, P./ Stanat, P./ Lütje-Klose, B./ Gresch, C./ Pant, H. A./ Prenzel, M. (Toim.): Inklusion von Schülern und Schülern mit sonderpädagogischem Förderbedarf in Schulleistungserhebungen. Perusteita ja tuloksia. Wiesbaden: Springer, 17-39.

Hillmann, Karl-Heinz (2007): Wörterbuch der Soziologie. 5th ed. Stuttgart: Kröner.

Saksan kotouttamis- ja maahanmuuttosäätiöiden asiantuntijaneuvosto (2019): Maahanmuuttoyhteiskunta. https://www.svr-migration.de/glossar/ [19.08.19].