Individualismi

Individualismi keskittyy pohjimmiltaan yksilön etuihin, oikeuksiin ja tarpeisiin suhteessa sosiaaliseen ympäristöön, joten yksilön vapaus on tärkein lähtökohta. Individualismin tarkoituksena on mahdollistaa uusi, kattavampi ja täydellisempi käsitys ihmisen vapaudesta. Se vaikuttaa kaikkiin yhteiskunnallisesti merkityksellisiin aloihin, kuten etiikkaan, normeihin, politiikkaan ja talouteen.

Ihminen ajaa omia etujaan

Individualismi syntyi valistusfilosofiasta. Rationalistinen individualismi edustaa näkemystä, jonka mukaan ihminen ei luonnostaan sovi keskittymään yhteiskuntaan, vaan hän ajaa järjen voimasta vain omia tavoitteitaan ja etujaan. Tämän näkemyksen mukaan ihmisten yhteiskunnallinen käyttäytyminen voi aina johtua vain oman edun tavoittelusta (vrt. Wass 2016).

Individualismin alkuperä

Ensimmäiset individualistiset filosofiat saivat alkunsa kreikkalaisten oppineiden keskuudessa jo 5. vuosisadalla eaa. Euroopan historiassa individualismi alkoi ennen kaikkea eurooppalaisen porvariston syntymisen myötä, mutta erityisesti amerikkalaisen yhteiskunnan sanotaan olevan lähimpänä individualismia (vrt. Taylor 1996). Tästä todisteena on Yhdysvaltain perustuslain perustaminen, jossa individualismi on johtava periaate (vrt. Mewes 2004).

Individualismin ja kollektivismin näkökulmat ja arvot

Teollistuneet valtiot luokitellaan usein individualismin puolelle. Poikkeuksena tästä ovat Itä-Aasian valtiot, kuten Japani tai Etelä-Korea, joita pidetään teollistumisesta huolimatta selvästi kollektivistisina (vrt. Hofstede/Hofstede/Minkov 2010). Periaatteessa vastakkaisessa kollektivismissa henkilökohtaiset tarpeet asetetaan sosiaalisen ryhmän tarpeiden alapuolelle. Muut näkökohdat, kuten vanhempien kunnioittaminen, keskinäinen harmonia ja sosiaalisuus, ovat arvoja, joita kollektivismissa arvostetaan suuresti. Sen sijaan individualismissa keskeisiä ovat näkökohdat, joissa yksilö asetetaan yhteiskunnan yläpuolelle. Näitä ovat esimerkiksi sellaiset arvot kuin autonomia, itseluottamus, kilpailu ja yksilön omat tavoitteet (vrt. Cho ym. 2010).

Kirjallisuus

Cho, H.-j. (2015): The Spec Generation Who Can’t Say „No“: Overeducated and Underemployed Youth in Contemporary South Korea. East Asia cultures critique, Volume 23, Number 3, 437-462.

Hofstede, G./ Hofstede, G./ Minkov, M. (2010): Cultures and Organizations: Software of the Mind. New York: McGraw Hill Professional.

Mewes, H. (2004): Individualismi ja amerikkalainen demokratiateoria: alkuperä ja alkuperäiset merkitykset. Teoksessa: A. K. al. (toim.): Demokraattinen teoria ja demokratian kehitys. Wiesbaden: VS, 75-100.

Taylor, C. (1996): Quellen des Selbst, die Entstehung der neuzeitlichen Identität. Frankfurt am Main: Suhrkamp.

Wass, B. (2016): Individualismi versus kollektivismi – kysymys yhteenkuuluvuuden luonteesta. Teoksessa: Dippelreiter, M./ Prosl, C. (toim.): Individuum und Gesellschaft im Spannungsfeld zwischen Bindung und Freiheit. Klagenfurt: Wieser, 1-10.