Identiteetti

„Vain vahvistuneen oman identiteetin taustalla on mahdollista todella paneutua toisen outouteen.“ (Rosa 2007, 49)

Etymologia

Identiteetti on johdettu latinan sanasta identitas, ja se tarkoittaa „absoluuttista samuutta“ (Rosa 2007, 47). Sosiologi Hartmut Rosa tarkastelee termiä eri yhteyksissä ja muodoissa. Esseessään Identiteetti hän selittää, että niin matematiikassa kuin logiikassakin se „kuvastaa täydellisen samuuden suhdetta, [joka] objektilla on itsensä kanssa ja vain itsensä kanssa“. (Rosa 2007, 47.) Ihmisen olemuksen kannalta identiteettiä luonnehtii jokaisen yksilön ainutlaatuisuus ja tunnistettavuus. Se muodostaa yksilön persoonallisuuden muodostumisen perustan. Rosan mukaan kielenkäyttö ja kulttuuriin osallistuminen ovat „kaiken kulttuurienvälisen viestinnän […] ja ymmärryksen perusta“ (Rosa 2007, 47).

Kolme identiteetin näkökohtaa

Kulttuurintutkija Edith Broszinsky-Schwabe jakaa kirjassaan Intercultural Communication (Kulttuurienvälinen viestintä) kulttuurienväliseen vaihtoon osallistuvien ihmisten identiteetit kolmeen osa-alueeseen: Ensimmäinen ja tärkein on henkilökohtainen identiteetti, joka liittyy läheisesti henkilön ulkoiseen olemukseen. Käyttäytyminen, kieli ja tuoksu ovat keskeisessä asemassa ensimmäisessä kohtaamisessa. toiseksi tärkein on sosiaalinen identiteetti (ryhmäidentiteetti, me-identiteetti, kollektiivinen identiteetti). Tässä yksilö omaksuu kulttuurisia ominaispiirteitä ja merkitsee näin kuulumistaan ryhmään, johon hän samaistuu. Lisäksi Broszinsky-Schwabe erottaa sosiaalisen identiteetin eri identiteettikenttiin, kuten perheeseen, ikäryhmään, ammattiin, uskontoon jne. (vrt. Broszinsky-Schwabe 2011, 44).

Kulttuuri-identiteetti kolmantena osa-alueena kuvaa yksittäisiä henkilöitä tai ryhmiä, joita ohjaavat „kielelliset yhtäläisyydet, yhdessä elämisen normit, ideologiset ja uskonnolliset suuntautumiset, taiteelliset ja tieteelliset perinteet, urheilu- ja käsityötaidot, jaetut ihanteet ja arvot [orientaatio]“. Elämäntapojen yhtäläisyydet näkyvät esimerkiksi asumis- ja asumiskäyttäytymisessä, ruokailutottumuksissa, muodissa, tavoissa, symboleissa, festivaaleissa ja juhlissa.“ (Broszinsky-Schwabe 2011, 46.)

Minäkuva – ulkoinen kuva

Eri kulttuurien välinen kanssakäyminen on nykyisin intensiivisempää kuin koskaan. Identiteetin säilyttäminen on siten haaste. Kuten Broszinsky-Schwabe tekee selväksi, jokainen yksittäinen kulttuuri merkkeineen, symboleineen, perinteineen, käyttäytymismalleineen ja arvojärjestelmineen vaikuttaa ihmisen identiteetin muodostumiseen (vrt. Broszinsky-Schwabe 2011, 46). Tämä käy erityisen selväksi, kun kohdataan vieras kulttuuri tai kun kotoututaan vieraaseen maahan.

Psykologi Annekatrin Hoppe tarkastelee tässä yhteydessä sitä, missä määrin aiemmin tuttu minäkuva muuttuu uudessa ympäristössä. Esseessään „So war ich nicht, so bin ich nicht!“ (En ollut sellainen, en ole sellainen) hän selittää, että vieraaseen ympäristöön integroitumisen yhteydessä kyseenalaistetaan tuttuja käyttäytymismalleja ja näkökulmia sekä piirteitä, jotka muuten jäisivät piiloon (vrt. Hoppe 2013). Oma kuva, joka on kasvanut tutusta kulttuuriympäristöstä, ei silloin enää vastaa vierasta kuvaa. Tämä puolestaan johtaa „oman identiteetin epävarmuuteen“ (Hoppe 2013, 176).

Globalisaatio

Kulttuurien jatkuva muuttuminen vaikuttaa identiteetin kehittymiseen sekä positiivisesti että negatiivisesti. Kulttuurien muutokset kertovat siitä, että „kulttuuri [on] siirrettävissä, se on kantajiensa lasti“. (Groh 2003, 172.) Tähän liittyen Groh toteaa artikkelissaan Identiteetin muutos – Globalisaatio ja kulttuuriset induktiot, että globalisaatio aiheuttaa teollisten kulttuurien kanssa kosketuksiin joutuvien alkuperäiskansojen autonomisten kulttuurien epävakautta. Johtuen „hallitsevuuskuilu[sta]“ (Groh 2003, 162) kulttuurit pyyhkiytyvät osittain tai kokonaan pois, mikä riistää ihmisiltä mahdollisuuden muodostaa yksilöllisiä identiteettejä (vrt. Groh 2003, 177).

Kirjallisuus

Broszinsky-Schwabe, Edith (2011): Intercultural Communication. Väärinkäsitykset – ymmärtäminen. Wiesbaden: Springer.

Groh, Arnold (2003): Identiteetin muutos. Globalisaatio ja kulttuuriset induktiot. Teoksessa: Kimminich, Eva (toim.): Welt Körper Sprache. Näkökulmia havaitsemisen ja esittämisen kulttuurisiin muotoihin. Cultural Identity. Konstruktiot ja kriisit. Vol. 3. Frankfurt am Main: Peter Lang, 161-185.

Hoppe, Annekatrin (2013): So war ich nicht, so bin ich nicht. Kulttuuriympäristön vaikutuksesta omaan identiteettiin. Teoksessa: Kumbier, Dagmar/ Schulz von Thun, Friedemann (toim.): Intercultural Communication: Methods, Models, Examples. 6 ed. Reinbek bei Hamburg: Rowohlt, 170-186.

Rosa, Hartmut (2007): Identiteetti. Teoksessa: Straub, Jürgen/ Weidemann, Arne/ Weidemann, Doris (toim.): Handbuch interkulturelle Kommunikation und Kompetenz. Peruskäsitteet – teoriat – sovellusalueet. Stuttgart: Metzler, 47-56.