Geert Hofstede oli hollantilainen kulttuurintutkija, sosiaalipsykologi ja Maastrichtin yliopiston organisaatioantropologian ja kansainvälisen johtamisen emeritusprofessori. Ammattilaispiireissä häntä pidetään tilastopohjaisen kulttuurienvälisen tutkimuksen perustajana.
Mitattavat näkökohdat
Hofstede teki 1960-luvun lopulla empiirisen tutkimuksen, johon osallistui yli 110 000 IBM:n työntekijää 67 maassa, ja kehitti siitä kulttuuristen ulottuvuuksien mallin. Aluksi Hofstede määritteli neljä kulttuurista ulottuvuutta, joita myöhemmin seurasi kaksi lisää, ja myös tutkittujen maiden määrä kasvoi 76:een. „Dimensio on kulttuurin osa-alue, jota voidaan mitata suhteessa muihin kulttuureihin.“ (Hofstede 2017, 38)
Seuraavassa on katsaus kulttuurisiin ulottuvuuksiin:
Kulttuurinen ulottuvuus valtaetäisyys kuvaa valtasuhteiden ilmenemistä kulttuurien sisällä sekä niiden jakautumista. Onko etäisyys vanhempien ja lasten, opettajien ja oppijoiden, esimiehen ja työntekijän välillä – hierarkkisia suhteita voidaan sietää eri tavoin. Valtaetäisyys on siis
„se, missä määrin jonkin maan instituutioiden ja organisaatioiden vähemmän vaikutusvaltaiset jäsenet odottavat ja hyväksyvät vallan epätasa-arvoista jakautumista.“ (Hofstede 2017, 518)
Toinen kulttuurinen ulottuvuus kuvaa individualismin ja kollektivismin suhdetta kyseisessä kulttuurissa. Siinä missä individualistiset kulttuurit korostavat henkilökohtaista itsensä toteuttamista, kollektivistiset kulttuurit korostavat me-ryhmäidentiteettiä.
„Individualismi edustaa yhteiskuntamuotoa, jossa yksilöiden väliset sosiaaliset siteet eivät ole kovin vahvoja. Jokaisen odotetaan välittävän vain itsestään tai omasta lähipiiristään.“ (Hofstede 2017, 516)
„Kollektivismi edustaa yhteiskuntaa, jossa ihmiset elävät syntymästään lähtien me-ryhmissä eli ryhmissä, joilla on vahva yhteenkuuluvuudentunne ja jotka tarjoavat heille suojelua koko elämän ajan heidän kyseenalaistamattomasta lojaaliudestaan.“ (Hofstede 2017, 516)
Kulttuurit käsittelevät epävarmuutta herättäviä tuntemattomia tilanteita eri tavoin. Niiden yhteiskuntien jäsenet, joissa epävarmuuden välttämisen taso on korkea, pyrkivät hallitsemaan tuntematonta sekä epävarmuutta sääntelytoimien avulla. Kulttuureissa, joissa epävarmuuden välttäminen on vähäistä, korostetaan sitä vastoin vähemmän sääntölähtöisyyttä.
Epävarmuuden välttämisellä tarkoitetaan „sitä, missä määrin kulttuurin jäsenet tuntevat moniselitteiset tai tuntemattomat tilanteet uhkaaviksi“. (Hofstede 2017, 522)
Maskuliinisuuden ja feminiinisyyden kulttuurinen ulottuvuus on sosiokulttuurinen kategoria, sillä se kuvaa miesten ja naisten välistä roolijakoa.
„Maskuliinisuus edustaa yhteiskuntaa, jossa emotionaaliset sukupuoliroolit on määritelty selkeästi: Miesten oletetaan olevan itsevarmoja, kovia ja keskittyvän aineelliseen menestykseen; naisten oletetaan olevan vaatimattomia, hellä ja elämänlaadusta huolehtivia.“ (Hofstede 2017, 518)
„Feminiinisyys edustaa yhteiskuntaa, jossa emotionaaliset sukupuoliroolit ovat päällekkäisiä: sekä miehiä että naisia pidetään vaatimattomina, herkkinä ja elämänlaadusta huolehtivina.“ (Hofstede 2017, 514)
Pitkän ja lyhyen aikavälin suuntautumisen ulottuvuus kuvaa yhteiskuntien suuntautumista joko lyhyen aikavälin onnistumisiin tai pitkäkestoisiin ratkaisuihin.
„Pitkän aikavälin suuntautuneisuus tarkoittaa tulevaan menestykseen suuntautuvien hyveiden vaalimista, erityisesti säästäväisyyttä ja sinnikkyyttä.“ (Hofstede 2017, 518)
„Lyhyen aikavälin orientaatio edustaa menneisyyteen ja nykyhetkeen liittyvien arvojen vaalimista, erityisesti perinteiden kunnioittamista, ‚kasvojen‘ säilyttämistä ja sosiaalisten velvollisuuksien täyttämistä.“ (Hofstede 2017, 517)
Kuudes kulttuurinen ulottuvuus vuodelta 2010 kuvaa sitä, miten yksilöllisten tarpeiden ilmaisuun suhtaudutaan yhteiskunnassa – nautintoon suuntautuneena tai pikemminkin hillittynä.
„Nautinnollisuus edustaa yhteiskuntaa, jossa sallitaan suhteellisen runsas perustarpeiden ja luonnollisten inhimillisten tarpeiden tyydyttäminen, jotka koostuvat elämästä nauttimisesta ja hauskanpidosta.“
„Rajoittaminen edustaa yhteiskuntaa, jossa tarpeiden tyydyttämistä tukahdutetaan ja säännellään tiukkojen sosiaalisten normien avulla.“
Kriittiset äänet
Hofsteden kriitikot valittavat, että tutkimukset tehtiin yksinomaan IBM:n työntekijöille ja että tulosten perusteella ei voida tehdä edustavia päätelmiä maan koko väestöstä. IBM:n työntekijät eivät vastaa „keskivertokansalaisia“, koska tähän työhön vaaditaan keskimääräistä korkeampi pätevyys.
Myös saksalainen kulttuurintutkija Klaus P. Hansen kritisoi Hofsteden teoriaa kulttuurisista ulottuvuuksista: „Kaiken kaikkiaan hänen kirjansa on katastrofi modernille kulttuurintutkimukselle. Se on synti kaikkea sitä edistystä vastaan, jota on saavutettu 60-luvulta lähtien, ja kaiken lisäksi tämä masinointiteos on opettanut opettamattomia, jotka pitivät kulttuurin käsitettä hölynpölynä. Ne psykologit, sosiologit ja taloustieteilijät, jotka luottavat vain empiirisiin analyyseihin, vakuuttuivat Hofsteden tilastojen avulla siitä, että kulttuuri koostuu kovista tosiasioista, joita voidaan mitata ja punnita.“ (Hansen 2000, 285)
Lisäksi kritisoidaan sitä, että kokonaista maata luonnehditaan ryhmänä, joka ei voi heijastaa yksittäisten sosiaalisten ryhmien identiteettiä ja itseymmärrystä. Koska yhteiskunta on jatkuvassa prosessissa ja muutoksessa, nyt jo yli 40 vuotta vanha aineisto ei ole enää nykypäivän näkökulmasta riittävän merkityksellinen. Tähän mennessä kuvatut kuusi ulottuvuutta eivät myöskään riitä määrittelemään monimutkaisia kulttuureja riittävästi.
Kirjallisuus
Hansen, Klaus P. (2000): Kultur und Kulturwissenschaft. Eine Einführung. 2. Aufl. Tübingen/ Basel: Francke.
Hofstede, G.: Lokales Denken, globales Handeln. Interkulturelle Zusammenarbeit und globales Management. 6. Aufl. München: Beck.
Geert Hofstede: https://geerthofstede.com [07.07.2018].