Heterogeenisuus

Termiä heterogeenisuus ei voida määritellä selkeästi. Wittig mainitsee synonyymejä kuten Verschiedenartigkeit, Diversität, Andersartigkeit ja Ungleichheit (ks. Wittig 2014, 14). Schönhuthin verkossa olevassa kulttuurisanastossa heterogeenisuus ymmärretään „monimuotoisuuden ilmaisuna“. Mielenkiintoiselta vaikuttaa Prengelin lähestymistapa, jossa heterogeenisuus määritellään kolmella merkitystasolla, nimittäin erilaisuutena, muuttuvuutena ja määrittelemättömyytenä (vrt. Prengel 2005, 21).

Heterogeenisuus vs. homogeenisuus

Heterogeenisuus voidaan nähdä homogeenisuuden vastakohtana. Kun jotakin kuvataan homogeeniseksi kokonaisuudeksi, se esitetään „erittäin yhtenäisistä osista koostuvana ja kattavana kokonaisuutena“ (Krossa 2018, 53).

Substantiivi heterogeenisuus on johdos adjektiivista heterogeeninen, joka on peräisin kreikan kielen sanasta heterogenḗs, joka tarkoittaa „erilaista, eri sukua, eri kieliopillista sukupuolta, eri tavoin koostuvaa“ (DWDS 2018).

Sosiologinen lähestymistapa

Krossa määrittelee termiä sosiologisesta näkökulmasta: „Toisin kuin homogeenisuuslähestymistavassa, taustalla on tällöin ennen kaikkea oletus, että paikka ja tila ovat yhä vähemmän yhteneviä tai eivät enää lainkaan yhteneviä“ (Krossa 2018, 67).

Sosiaalinen ja tilallinen ovat päällekkäisiä,

– kun pinottuja sosiaalisia tiloja on samanaikaisesti ja rinnakkain yhdessä maantieteellisessä paikassa tai

– kun sosiaalinen tila ulottuu useampaan kuin yhteen paikkaan (vrt. Krossa 2018, 67).

Krossa vetoaa myös puolalaisen kulttuuriteoreetikon Zygmunt Baumanin teoksiin, jotka käsittelevät „nestemäistä nykyaikaa“. Hän siirtää yhteiskuntakäsitykseensä myös nykyhetken, jossa ei olisi enää mitään ennalta määrättyjä kaavoja. Hän etäännyttää sen perinteisestä kansallisvaltion kehyksestä ja ottaa nestemäisyyden metaforan avulla periaatteeksi erilaisuuden käsitteen. Hän analysoi nykyisiä yhteiskuntamuotojen malleja sen perusteella, että yksilö voi samanaikaisesti ja muuttuvasti tuntea kuuluvansa useisiin sosiaalisiin ryhmiin. Krossa mainitsee teorioita, jotka ovat nostaneet yksilön etualalle – yksilön kuitenkin kehittyessä pinnalliseksi. Tämä voi tarkoittaa myös sitä, että monien identiteettien vaaliminen on yhä tärkeämpää (vrt. Krossa 2018, 73 f.).

Homogeenisuus ja heterogeenisuus tasapainossa?

Krosan mukaan erontutkimus on onnistunutta silloin, kun se viittaa mikrotasoihin, mutta muuttuu ongelmalliseksi, kun käsitteitä halutaan teoretisoida makrotasolla (vrt. Krossa 2018, 68). Hän kirjoittaa näiden kahden käsitteen rinnakkaiselon kehityksestä nykysosiologiassa: „Yleisesti ottaen sosiologian nykysuuntausten tarkastelu osoittaa, että homogeenisuuden ja heterogeenisuuden välisen tasapainon (tai pikemminkin: epätasapainon) painopiste on siirtymässä kohti olettamusta, jonka mukaan heterogeenisuuden problematiikka on nykyään tärkeämpi, kiireellisempi.“ (Krossa 2018, 68)

Tätä ilmiötä selittäessään hän sanoo: „Monet kirjoittajat liioittelevat nyt tätä [homogeenisuuden] näkökohtaa julistamalla heterogeenisuuden nyky-yhteiskunnan hallitsevaksi, ellei jopa ainoaksi merkitykselliseksi ominaisuudeksi“ (Krossa 2018, 68). Tämän seurauksena hän toteaa muun muassa, että yhteiskunnan aihepiirin tutkijat kyseenalaistavat itse yhteiskunnan käsitteen ja toteavat, että sen on syrjäyttänyt erilaisuuden käsite (vrt. Krossa 2018, 68).

Tutkimus johtaa kuitenkin myös yksinkertaistamiseen, sillä homogeenisuutta ja heterogeenisuutta tarkastellaan vain vastakohtina, mutta niitä ei kuvata yhdessä. Tämä johtaa käänteisyyteen – välttääkseen heterogeenisuuden „liikaa“ homogeenisuutta ylikorostetaan. Tämä on nähtävissä esimerkiksi maahanmuutto- ja siirtolaiskeskusteluissa.

„Heterogeenisyys“ tarkoittaa erilaisuutta tai moninaisuutta ryhmän tai järjestelmän sisällä. Tässä on muutamia esimerkkejä:

1. kulttuurinen heterogeenisuus: kaupunki, jossa on monia eri etnisiä ryhmiä, jotka puhuvat eri kieliä ja joilla on erilaisia kulttuuriperinteitä.
2. ikäheterogeenisuus: koulu, jossa on eri-ikäisiä oppilaita ala-asteelta yläasteelle.
3. sukupuolinen heterogeenisuus: Työympäristö, jossa miehet ja naiset työskentelevät eri osastoilla tai rooleissa.
4. kykyheterogeenisuus: Luokka, jossa on oppilaita, joilla on erilaiset kyvyt, mukaan lukien oppilaat, joilla on erityistarpeita, tai oppilaat, joilla on korkeammat akateemiset kyvyt.
5. maantieteellinen heterogeenisuus: Maa, jossa on eri alueita, joilla on erilaiset maantieteelliset, ilmastolliset ja taloudelliset olosuhteet.
6. kielellinen heterogeenisuus: Koulu, jossa osa oppilaista puhuu muuta kieltä kuin opetuskieli.
7. uskonnollinen heterogeenisuus: Yhteisö, jonka jäsenet edustavat erilaisia uskonnollisia vakaumuksia ja käytäntöjä.

Kirjallisuus

Saksan kielen digitaalinen sanakirja (DWDS). https://www.dwds.de/wb/heterogen [19.06.18].

Krossa, Anne Sophie (2018): Yhteiskunta. Pohdintoja sosiologian keskeisestä käsitteestä. Wiesbaden: Springer.

Prengel, Annedore (2005): Heterogeenisuus koulutuksessa – katsaus ja näkymät. Teoksessa: Bräu, Karin/ Schwerdt, Ulrich (toim.): Heterogenität als Chance. Vom produktiven Umgang mit Gleichheit und Differenz in der Schule. Münster: LIT, 19-35.

Schönhuth, Michael: kulturglossar.de. http://www.kulturglossar.de/html/h-begriffe.html [19.06.2018].

Wittig, Marietta-Titine Ve (2014): Heterogeenisuus – taakka vai pedagoginen haaste? Tutkimus opettajatyypeistä Berliinin valtion ammatillisissa kouluissa liiketalouden ja hallinnon ammattialalla suhteessa oppilaiden vaihtelun käsittelyyn. Berliini.