Globalisaatio

Globalisaatio ei ole valtio vaan prosessi, ja se voidaan ymmärtää „eräänlaisena ‚denationalisaation‘ muotona, joka vaikuttaa eri aloihin, kuten viestintään, kulttuuriin, ympäristöön, politiikkaan ja talouteen“. (Starke/ Tosun 2019, 183)

„Globalisaatio viittaa maailmanlaajuiseen keskinäiseen riippuvuuteen, vaihtoon ja riippuvuusprosesseihin. Viestintä- ja liikennevälineet ovat erityisen merkittäviä rahoituspääoman, tavaroiden, teknologioiden, ihmisten ja ideoiden maailmanlaajuisille virroille. Se, että nämä keskinäisriippuvuudet ja vaikutukset ovat maailmanlaajuisesti havaittavissa ja tiedostettavissa tieteessä ja arkielämässä, on – toisin kuin aiemmat ylipaikalliset vuorovaikutussuhteet – globalisaation nykyvaiheen olennainen piirre.“ ( Kreff ym. 2011, 126.) Tässä yhteydessä erityisen tärkeitä näyttävät olevan ylikansalliset tai transkontinentaaliset tuotantoketjut, kansakuntien globaalit yhteydet, kansallisvaltioiden suhteellinen merkityksen menetys sekä universaali hyödykkeistyminen ja kapitalisoituminen (vrt. Auernheimer 2015, 17).

Globalisaation vaiheet

Globalisaatio voidaan jakaa eri tavoin vaiheisiin:

– Globalisaatio 1.0: uusi kolonisaation aikakausi (1492-1800).

– Globalisaatio 2.0: teollistuminen (1800-2000).

– Globalisaatio 3.0: tiedon aikakausi (vuodesta 2000 nykypäivään).

Ensimmäistä vaihetta luonnehtivat löytöretket, maailmankaupan kasvu ja kirjapaino. Toiseen vaiheeseen kuuluvat Amerikan ja Ranskan vallankumoukset sekä höyrykoneen ja rautatien keksiminen. Globalisaatio 3.0:lle on ominaista ennen kaikkea World Wide Web sekä langaton ja langallinen tiedonsiirto (vrt. Mäder 2018, 6).

Toinen muunnelma globalisaation jaottelusta on erottaa toisistaan globalisaation esikoloniaalinen, koloniaalinen ja nykyinen vaihe (vrt. Gingrich 2011, 126).

Globalisaatio prosessina

Globalisaatio on

– havaintoilmiö, mikä tarkoittaa, että maailma (vastavuoroisuus) tulee „näkyväksi“ sekä kaikki on kaikkien ja kaikkien nähtävissä. Tätä prosessia leimaa lähinnä sähköinen monistuminen. Ihmiset havaitsevat esimerkiksi muiden maiden maisemia tai oppivat uusia kulttuuriperinteitä. Tämä „näkyvyys“ on ratkaiseva syy uusille muuttoliikkeille.

– Vuorovaikutusilmiö: Vuorovaikutusta tapahtuu yhä enemmän kansainvälisesti. Ne vaikuttavat toisiinsa, ja niihin kuuluvat tavaroiden ja palvelujen lisäksi myös muoti, elokuvat, taide, musiikki, ruoka jne. Tottumukset, kuten ruokailu, omaksutaan tai niitä muutetaan. Elinympäristöjen kulttuurit eivät enää rajoitu vain omaan valtioon, vaan ne ovat myös muiden valtioiden ulottuvilla.

– Yhteenkietoutumisilmiö: Jos vuorovaikutusrakenteet vakiintuvat, syntyy yhteenkietoutumisilmiö. Hallitsevat toimijat (esim. valtiot) menettävät valtiollisen itsenäisyytensä eivät ole enää autonomisia „kokonaisuuksia“ ( Prisching 2019, 403). Lisäksi niiden suvereniteetti kyseenalaistetaan prosesseissa (vrt. ibid., 403).

5 Globalisaation ulottuvuudet

Globaalit ekologiset vaikutukset

– Ympäristötalous: Ekologiset kriisit asettavat uusia haasteita paitsi valtiolle myös kaikille muille maille. Esimerkiksi luonnonvarojen niukkuus, lisääntyvä liikenne tai jopa ilmastonmuutos on kaikkien valtioiden ongelma, jonka seuraukset ovat laajalle levinneet maailmanlaajuisesti (vrt. Preyer 2018, 309).

– Ekologinen tasapaino: On luotava tasapaino ja koordinointi „yhteiskunnallisena normina olevan suorituskyvyn vaatimuksen ja ympäristön käytön yhteiskunnallisen tasapainon“ ( ibid., 310) välille.

Kulttuurinen globalisaatio

– Tulkintojen kilpailu: Muiden kulttuurien pääsy luo „globaalit markkinat kulttuurijärjestöille, jotka kilpailevat jäsenistä lunastuslupauksillaan“. (ibid., 311)

– Maailmanlaajuinen diffuusio: olemassa olevan käytännön uudet muodot yhdistyvät uudelleen niin, että globalisaatio johtaa uuteen synkretismiin (vrt. ibid., 311).

Taloudellinen globalisaatio

– Markkinoiden avautuminen: Globaalien toimijoiden verkottuminen valmistuksen, palvelujen ja markkinoinnin alalla johtaa uusiin markkinoiden avautumisiin (vrt. ibid.).

– Verkottuminen: Viestintäteknologian verkottuminen on maailmanlaajuista. Oletetaan, että „globaali talousjärjestelmä koostuu rakenteeltaan ja toiminnaltaan talouden alojen, alueiden ja valtioiden segmenteistä“( ibid., 312).

Poliittinen globalisaatio

– Globaali hallinto: Maailmanlaajuiset ongelmat, kuten sairaudet tai ympäristön saastuminen, edellyttävät niiden kansainvälistä sääntelyä. Tässä yhteydessä globaalihallinto ei ole maailmanhallitus, vaan „epäsuora politiikka“ (Willke 2002 (FN 307)), joka käsittelee ongelmien käsittelyä (vrt. Preyer 2018, 314).

– Globaalihallinto: Globalisoituneessa yhteiskunnassa ei ole toimijaa, joka voisi ottaa globaalihallintotehtäviä hoitaakseen. On epärealistista, että toimija institutionalisoi lainsäädännön (vrt. ibid., 315).

Yhteiskunnallisen viestinnän globalisoituminen nykyaikaisen viestintäteknologian avulla

– Digitaalinen mediaverkosto: Digitalisaatio johtaa maailmanlaajuiseen tiedonvaihtoon keskenään ilman valtiollisten organisaatioiden valvontaa. Tämä tiedonvaihto voi johtaa „muutokseen käsityksessämme sosiaalisesta, mutta myös historiasta ja tietoisuudesta“ (ibid., 316).

– Välitelty sektori: Nykyaikaisia viestintäteknologioita kutsutaan myös välitellyksi sektoriksi, „jonka kautta syntyy uusia taloudellisen järjestäytymisyhteistyön, viestintärakenteiden ja keskinäisen sosiaalisen tarkkailun muotoja“. (ibid., 316.) Vasta tätä kautta syntyy globaali viestintäjärjestelmä (vrt. ibid.).

Kirjallisuus

Auernheimer, Georg (2015): Globalisaation ulottuvuudet. An introduction. Schwalbach: Wochenschau Verlag.

Duden Wirtschaft von A bis Z (2016): Grundlagenwissen für Schule und Studium, Beruf und Alltag. 6. painos. Mannheim: Bibliographisches Institut.

Kreff, Ferdinand et al. (2011): Lexikon der Globalisierung. Bielefeld: Transkript.

Mäder, Olaf B. (2018): Controlling klipp & klar. Wiesbaden: Springler Gabler.

Preyer, Gerhard (2018): Sosiologinen teoria nyky-yhteiskunnasta I. Jäsenyysteoreettisia tutkimuksia. 2nd ed. Wiesbaden: Springer VS.

Prisching, Mafred (2019): Globalisaatio kulttuurisosiologisesta näkökulmasta. Teoksessa: Moebius, Stephan/ Nungesser, Frithjof/ Scherke, Katharina (toim.): Handbuch Kultursoziologie, vol. 3: Theorien – Methoden – Felder. Wiesbaden: Springer VS, 401-422.

Starke, Peter/ Tosun, Jale (2019): Globalisaatio ja diffuusio. Teoksessa: Obinger, Herbert/ Schmidt, Manfred G. (toim.): Handbuch Sozialpolitik. Wiesbaden: Springer VS, 181-203.

Willke, Helmut (2002): Dystopia. Studies on the Crisis of Knowledge in Modern Societies. Frankfurt am Main: Suhrkamp.