Feminismi

Termi feminismi kuvaa a) „liikettä, joka ajaa poliittis-käytännöllisiä toimenpiteitä naisten elämänmahdollisuuksien parantamiseksi ( naisliike, emansipaatio), ja b) teoreettis-tieteellisiä pyrkimyksiä havaita ja voittaa naissukupuoleen kohdistuva syrjintä tieteellisen (ja käytännöllisen) tiedon esteenä“ (Bundeszentrale für politische Bildung o.J.).

Naisten aseman perustavanlaatuista muutosta ennakoidaan mukauttamalla elämäntilanteita, sosiaalisia rooleja sekä naisten alisteisuutta käsitteellistäviä rakenteita ja prosesseja (ks. Thiessen 2008, 38).

Naisliikkeen historiallinen tausta

Historiallisesti feminismi luonnehtii liikettä, joka oli poliittisesti ja yhteiskunnallisesti muovautunut ja kannatti teoreettista ohjenuoraa. 1700- ja 1800-luvuilla naisliikkeet syntyivät aiemmista yhteiskunta- ja herruuskriittisistä liikkeistä, jotka pyrkivät luomaan naisille yhtäläiset kansalaisoikeudet, jotka koskivat jo miehiä, sekä muun muassa lisääntymisen alalla (vrt. Müller 2013, 132, 134). Erilaisiin feministisiin liikkeisiin kuuluvat esimerkiksi liberaali feminismi, ekofeminismi ja musta feminismi (vrt. Thiessen 2008, 38).

Ennen näiden liikkeiden syntyä feministisiä lähestymistapoja edustivat kirjallisuuden kentällä jo muun muassa Simone de Beauvoir, Mary Wollstonecraft ja Virginia Woolf. Elaine Showalter nimeää kronologisesti kolme naiskirjallisuuden vaihetta: 1. Feministinen vaihe (1840-1880), jossa jäljiteltiin esteettisiä miesnormeja ja -standardeja, 2. Feministinen vaihe (1880-1920), jossa usein kannatettiin radikaaleja ja separatistisia kantoja, ja 3. Naisellinen vaihe (1920 nykypäivään), jossa keskitytään ensisijaisesti naiskirjallisuuteen ja -kokemukseen (vrt. Barry 2009, 116, 118). Judith Butler on nykyisin erityisesti sukupuolta käsittelevä kirjailija (vrt. Barry 2009, 139; Thiessen 2008, 41).

Merkittävimpiin liikkeisiin kuuluvat 1960/70-luvun kaksi naisliikettä, joissa naiset esittivät vaatimuksia erityisesti seksuaalisuuden ja väestöpolitiikan aloilla (vrt. Barry 2009, 116f.; Müller 2013, 131). Kaiken kaikkiaan heidän tekemänsä palkaton työ oli myös tärkeä kysymys Ranskan vallankumouksesta entisen DDR:n liikkeisiin. 1800-luvun jälkipuoliskolla naisten välille syntyi jakolinjoja, sillä vaatimukset liittyivät heidän (aviomiehensä) miesten vastaavaan luokkaan, joten proletaariset ja porvarilliset naiset olivat vastakkain ja joutuivat joissakin tapauksissa alistumaan jälleen miehilleen (vrt. Müller 2013, 131f.).

1900-luvun jälkipuolisko puolestaan suuntautui jälleen voimakkaasti ensimmäiseen naisliikkeeseen. Feminismi kytkeytyi sosialismiin, ja erottautumalla miehistä se tavoitteli omaa kulttuuriaan niin poliittisella alalla kuin tutkimuksessakin. Huolimatta DDR:ssä saavutetuista välivaiheen onnistumisista, kuten abortin sallimisesta, naiset jäivät edelleen pitkälti taka-alalle (vrt. Müller 2013, 133).

Feminismi akateemisessa ja nykykeskustelussa

Feministinen kritiikki on „tietynlainen poliittinen diskurssi: kritiikki ja teoreettinen käytäntö, joka on sitoutunut taisteluun patriarkaattia ja seksismiä vastaan“ (Moi 1989, 117). „Feminismin“ sijaan pitäisi kuitenkin puhua pikemminkin „feminismeistä“, sillä eri liikkeiden huolenaiheet ovat hyvin erilaisia – vaikka keskinäistä vaihtoa sekä vaikuttamista on tapahtunut ja tapahtuu edelleen (vrt. Lenz 2018).

Lukuisista lähestymistavoista huolimatta ne voidaan niputtaa yhteen samankaltaisen sukupuoli- ja yhteiskuntakäsityksen pohjalta. Voidaan erottaa toisistaan rakenteelliset feminismit, jotka keskittyvät sukupuolten epätasa-arvoon ja valtasuhteisiin, ja institutionaaliset feminismit, jotka keskittyvät enemmän pragmaattisiin uudistuksiin ja rakenteellisiin muutoksiin. Muita alaluokkia ovat diskursiiviset feminismit, joissa keskitytään siihen, miten sukupuolta koskevia mielikuvia luodaan ja levitetään kulttuurisesti, ja queer-feminismit, joissa käsitellään seksuaalista ja ruumiillista monimuotoisuutta ja vaaditaan sen tunnustamista. (vrt. Lenz 2018).

Feminismien ja naisliikkeen lisäksi on erityisesti akateemisessa kontekstissa erotettava toisistaan sukupuolentutkimus, joka on monitieteinen tieteenala, joka tutkii kriittisesti kulttuurisia ja yhteiskunnallisia olosuhteita sukupuolinäkökulmasta tieteellisiin teorioihin ja menetelmiin nojautuen (vrt. Lenz 2018).

Feminismillä on tärkeä rooli myös nykyisissä yhteiskunnallisissa diskursseissa. Erityisen huomionarvoinen ja edelleen ajankohtainen on yhdysvaltalais-amerikkalaisen aktivistin Tarana Burken vuonna 2006 käynnistämä MeToo-liike, joka tuli tunnetuksi vasta vuonna 2017 Alyssa Milanosin #MeToo-twiitin myötä. Hän kehottaa ihmisiä jakamaan tämän hashtagin, jos he ovat hänen tavoin jo joutuneet seksualisoidun väkivallan kohteeksi (vrt. Martini 2020, 1). „Ytimeltään […] [#MeToo-keskustelussa] on kyse siitä, että naiset haluavat määrätä omasta kehostaan ja seksuaalisuudestaan“ (Lenz 2018).

J.K. Rowling käynnisti vuoden 2019 lopulla toisen kiistanalaisen keskustelun twiitillä, jossa hän tuki brittitutkija Maya Forstateria, joka oli aiemmin julistanut, ettei biologista sukupuolta voi muuttaa (vrt. Steiner 2019). Tämä herätti kritiikkiä transsukupuolisten yhteisössä (vrt. Hanfeld 2020), mutta J.K. Rowling kuitenkin korostaa puolustavansa naisten, miesten, homo- ja heteroseksuaalien sekä transseksuaalien oikeuksia (vrt. Rowling 2020).

Kirjallisuus

Barry, Peter (2009): Beginning Theory. Johdatus kirjallisuus- ja kulttuuriteoriaan.

Peter Barry ja Helen Carr (toim.). 3. painos. Manchester ja New York: Manchester University Press.

Bundeszentrale für politische Bildung (n.d.): Feminismus. Federal Agency for Civic Education. https://www.bpb.de/nachschlagen/lexika/politiklexikon/17484/feminismus [18.09.2020].

Hanfeld, Michael (2020): J. K. Rowling astuu esiin kiistassa transsukupuolisuuteen liittyvistä ajatuksista. FAZ.NET.https://www.faz.net/aktuell/feuilleton/debatten/j-k-rowling-legt-im-streit-um-transgender-vorstellungen-nach-16810240.html#void [19.09.2020].

Lenz, Ilse (2018): Hoitotyöstä #MeToon. Ajankohtaisia feministisiä kysymyksiä ja keskusteluja Saksassa. Federal Agency for Civic Education. bpb.de/apuz/267940/von-der-sorgearbeit-bis-metoo-aktuelle-feministische-themen-und-debatten-in-deutschland?p=all [19.09.2020].

Martini, Franziska (2020): Kuka on #MeToo? Verkostoanalyyttinen tutkimus (anti)feministisestä protestista Twitterissä….. Media & Communication Studies 3 (68): 255.

Moi, Toril (1989): Feministi, nainen, naisellinen. Teoksessa: The Feminist Reader. Essays in Gender and the Politics of Literary Criticism. Catherine Belsey ja Jane Moore (toim.). New York: Basil Blackwell, 117-32.

Müller, Ursula G.T. (2013): Poliittinen koti feminismille – puoli maailmaa vasemmistolle. Feminismin poliittinen sijainti. Wiesbaden: Springer VS.

Rowling, Joanne K. (2020): J.K. Rowling kirjoittaa syistään puhua sukupuoli- ja sukupuolikysymyksistä. J.K. ROWLING. https://www.jkrowling.com/opinions/j-k-rowling-writes-about-her-reasons-for-speaking-out-on-sex-and-gender-issues/ [19.09.2020].

Steiner, Noëlle. (2019): J.K. Rowling ansaitsee paskamyrskyn sukupuolitwiitin takia. Nau media. https://www.nau.ch/people/welt/jk-rowling-erntet-shitstorm-wegen-geschlechter-tweet-65631793 [19.09.2020].

Thiessen, Barbara (2008): Feminism: Erot ja ristiriidat. In: Handbook of Women’s and Gender Studies. Teoriat, menetelmät, empiria. Ruth Becker ja Beate

Kortendiek (toim.). 2. ja päivitetty painos. Painos. Wiesbaden: VS Verlag für Sozialwissenschaften, 37-44.