Etnologia

Termi etnologia muodostuu kahdesta kreikan kielen sanasta etnos „kansa“ ja logos „asiakas“, joten tieteenalaa kutsuttiin etnologiaksi 1900-luvulle asti (Fischer 2003, 16).

Etnologia on tieteenala, joka keskittyy tutkimuksessaan erilaisten etnisten ryhmien metodologiseen ja teoreettiseen tarkasteluun. Erityisesti tämä tieteellinen lähestymistapa etnisyyksiin pyrkii luomaan vertailua, eli: „tällä tavoin etnologinen diskurssi on kehittänyt erityisiä tapoja määritellä rajoja, määrittää kollektiivisia identiteettejä ja yksiselitteisiä (kulttuurisia) kuulumisia“ (Friese 2007, 190).

Kollektiivisen identiteetin yhteisöt

Tämän tieteellisesti reflektoidun tietoprosessin kannalta keskustelu yksittäisistä etnisistä ryhmistä on olennaista, jolloin kyse ei ole yksilöiden korostamisesta vaan kollektiivin esittämisestä. Kollektiivilla tarkoitetaan tässä yhteydessä etnisyyttä, joka käsittää yhteisön olemassaolon. „Etnisen yhteisön jäsenet pitävät itseään homogeenisena yhteisönä, jolla on kollektiivinen identiteetti“ (Broszinsky-Schwabe 2011, 52) ja luovat tällä itsetunnolla selkeän eron muihin etnisiin ryhmittymiin. Yhteisöt vetoavat samaan syntyperään, jaettuun historiaan, perinteiseen sukulaisuuteen kulttuurissa ja elämäntyylissä sekä yksilölliseen „etniseen itsetietoisuuteen“ (Broszinsky-Schwabe 2011, 52).

Nämä parametrit eivät ainoastaan mahdollista etnologian kentällä eriytyvää keskustelua, vaan tarjoavat myös vertailua „omasta kulttuurista, jopa ja erityisesti silloin, kun Toinen palvelee oman kulttuurin konstituoimista ja ymmärtämistä“ (Friese 2007, 189).

Laaja tutkimuskenttä

Kansojen moninaisuuden vuoksi ala on jakautunut erilaisiin tieteenaloihin, sillä tutkijoiden ei ole mahdollista keskittyä „kaikkiin aiheen kohteisiin, ongelmiin ja menetelmiin“ (Fischer 2003, 18). On syntynyt kaksi pääpainopistettä: Alue ja kulttuuri.

Alueellisella alatutkimusalalla voidaan keskittyä esimerkiksi maanosiin, alempiin maanosiin tai historiallisesti toisiinsa liittyviin alueisiin. Kulttuurin alatutkimusalue käsittelee erilaisia alueita, kuten taide, uskonto ja talous. Lisäksi tieteenala asettaa muita painopisteitä, jotka liittyvät tiettyihin tutkimuskysymyksiin ja tutkimuslähestymistapoihin, jolloin syntyy laaja kirjo potentiaalisia alatutkimusaloja, jotka „rajautuvat tai [ovat] päällekkäisiä muiden tieteenalojen alueiden kanssa“ (Fischer 2003, 18 f.).

Kirjallisuus

Broszinsky-Schwabe, Edith (2011): Intercultural Communication. Väärinkäsitykset – ymmärtäminen. Wiesbaden: Springer.

Fischer, Hans (2003): Ethnology as a Scientific Discipline. Teoksessa: Fischer, Hans/ Beer, Bettina (toim.): Ethnologie. Johdanto ja yleiskatsaus. Berliini: Reimer, 13-31.

Friese, Heidrun (2007): Etnografiset, etnologiset ja kulttuuriantropologiset lähestymistavat. Teoksessa: Straub, Jürgen/ Weidemann, Arne/ Weidenmann, Doris (toim.): Handbuch interkulturelle Kommunikation und Kompetenz. Peruskäsitteet – teoriat – sovellusalueet. Stuttgart: Metzler, 188-200.

Reichmayr, Johannes/ Ottomayer, Klaus (2007): Etnopsykoanalyysi ja syvyyshermeneutiikka. Teoksessa: Straub, Jürgen/ Weidemann, Arne/ Weidenmann, Doris (toim.): Handbuch interkulturelle Kommunikation und Kompetenz. Peruskäsitteet – teoriat – sovellusalueet. Stuttgart: Metzler, 249-260.