Escape

Pako kuvaa pakenemista epämiellyttäväksi tai uhkaavaksi koetusta elämäntilanteesta, jossa haetaan suojaa tai turvaa (vrt. Wahrig 2011, 534).

Geneven pakolaissopimus

Kansainvälisessä oikeudessa erotetaan toisistaan ihmiset, jotka pakotetaan pakenemaan määriteltyjen ulkoisten vaikutusten vuoksi, ja ihmiset, jotka lähtevät omasta tahdostaan kotimaastaan parempien elämänmahdollisuuksien perässä. Geneven pakolaissopimuksen 1 a artiklan mukaan henkilöä pidetään pakolaisena, jos hän „on maan ulkopuolella, koska hänellä on perusteltu syy pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisten mielipiteiden vuoksi“ (UNHCR 2017, 2). Reilusti yli 120 valtiossa tämä yleissopimuksen määritelmä tunnustetaan sovellettavaksi kansainväliseksi oikeudeksi.

Sota ja vaino

Ihmiset lähtevät kodeistaan monista eri syistä. Tärkein pakenemisen syy on sota ja vaino. Useimmiten kyse on sisäisistä sisällissodista, joissa keskushallinnon ja aseellisen opposition tai kilpailevien miliisien väliset valtapoliittiset konfliktit käydään väkivaltaisesti. Viime vuosikymmeninä miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ovat paenneet tällaisista sodista tai joutuneet etnisten vähemmistöjen pakkosiirtolaisiksi. Nämä sodat eroavat klassisista sodista. Uusia sotia käydään valtion sisällä olevien väestöryhmien välillä. Toisin kuin sodissa, joissa pyritään voittamaan vastapuolen armeija, uudet sodat kohdistuvat suoraan siviiliväestöä vastaan. „Vaikka näissä […] vaikutetaan vain yhteen valtioon, ne aiheuttavat usein rajat ylittäviä pakolaisvirtoja“ (Heintze 1999, 59).

Köyhyys ja nälkä pakenemisen syynä

Lisäksi köyhyyttä, erityisesti joukkoköyhyyttä, pidetään rakenteellisena pakenemisen syynä. Tässä yhteydessä nälällä on suuri merkitys. Vaikka maailmassa on riittävästi ruokaa koko väestön ruokkimiseksi, yhä useammat ihmiset kuolevat ravitsemukseen liittyviin sairauksiin. Köyhyyspakolaiset ovat ihmisiä, „jotka pakenevat tai lähtevät etsimään parempia elinoloja valtioiden tai alueiden taloudellisen taantuman vuoksi“ (Eid 1999, 70). Pako köyhyydestä tapahtuu yleensä useassa vaiheessa. Ensin ihmiset lähtevät esi-isiensä kodeista, jotka tarjoavat heille riittämättömiä tai olemattomia elinmahdollisuuksia. Sitten he muuttavat lähimpään kaupunkiin omassa maassaan. Sitten he muuttavat naapurikaupunkeihin, naapurivaltioihin ja muille eteläisille alueille. Jos heille ei ole tarjolla mitään elämää turvaavia näkymiä, he hakeutuvat pohjoisen maihin etsimään työtä ja taloudellista toimeentuloa (ks. Eid 1999, 70).

Väestönkasvu pakenemisen syynä

Toinen pakenemisen syy on maailmanlaajuinen väestönkasvu, joka johtaa elinolojen heikkenemiseen. Vaikka joidenkin läntisten teollisuusmaiden väestötiheys on suurempi kuin joidenkin kehitysmaiden, väestönkasvu on suuri haaste erityisesti kehitysmaille. Niillä on väestötiheyteen nähden aivan liian vähän resursseja elää ihmisarvoisesti (ks. Eid 1999, 76).

Ihmisoikeuksien rikkominen

Yleisiin ihmisoikeuksiin kuuluvat oikeus elämän kunnioittamiseen, orjuuden, orjuuden ja kidutuksen kielto, suojelu mielivaltaiselta vapaudenriistolta sekä rotuun ja uskontoon perustuvan syrjinnän kielto (ks. Maier-Borst 1999, 97). Näiden ihmisoikeuksien loukkaaminen saa ihmiset usein etsimään turvaa muualta.

Ympäristöpakolaiset

Sodan ja vainon, nälän ja köyhyyden sekä ihmisoikeusloukkausten lisäksi myös ympäristön pilaantumista pidetään pakenemisen syynä. Liiallinen ympäristön pilaantuminen voi tehdä kyseisistä alueista viljelykelvottomia tai jopa asuinkelvottomia. Tunnetuin esimerkki tästä on Ukrainan Tšernobylin ydinreaktorin nykyisin suurelta osin hylätty ympäristö. Mutta myös torjunta-ainejäämät tai saasteiden laskeutuminen voivat tehdä maasta asuinkelvottoman. Paljon enemmän ympäristöpakolaisia syntyy ympäristön asteittaisesta huonontumisesta, joka kulkee käsi kädessä luonnonvarojen käytön estämisen kanssa. Myös ihmisen aiheuttamat luonnonkatastrofit, kuten ilmastonmuutos, voivat tehdä alueista asuinkelvottomia, jolloin pakeneminen on usein ainoa ratkaisu (ks. Biermann 1999, 87 ja sitä seuraavat luvut).

Kirjallisuus

Biermann, Frank (1999): Stirbt die Natur, flieht der Mensch. Ympäristön tuhoutuminen pakenemisen syynä. Teoksessa: Hutter, Franz-Joseph/ Mihr, Anja/ Tessmar, Carsten (toim.): Menschen auf der Flucht. Opladen: Leske + Budrich, 87-95.

Eid, Uschi (1999): Köyhyys, nälkä, liikakansoitus. Teoksessa: Hutter, Franz-Joseph/ Mihr, Anja/ Tessmar, Carsten (toim.): Menschen auf der Flucht. Opladen: Leske + Budrich, 69-86.

Heintze, Hans-Joachim (1999): Kriege, Flucht Vertreibung. Teoksessa: Hutter, Franz-Joseph/ Mihr, Anja/ Tessmar, Carsten (toim.): Menschen auf der Flucht. Opladen: Leske + Budrich, 59-68.

Maier-Borst, Michael (1999): Ihmisoikeusloukkaukset pakenemisen syynä. Teoksessa: Hutter, Franz- Joseph/ Mihr, Anja/ Tessmar, Carsten (toim.): Menschen auf der Flucht. Opladen: Leske + Budrich, 97-112.

UNHCR (2017): Pakolaisten oikeusasemaa koskeva vuoden 1951 yleissopimus. 31. tammikuuta 1967 tehty pakolaisten oikeusasemaa koskeva pöytäkirja: https://www.uno- fluechtlingshilfe.de/uploads/media/GFK_Pocket_2015_01.pdf [26.03.2020].

Wahrig, Gerhard (2011): Wahrig Deutsches Wörterbuch. 9. painos. Gütersloh/ München: Wissen Media.