Ennakkoluulot

Stereotypiat ja ennakkoluulot ovat janusmaisia.

„Ennakkoluulot ovat tietämättömyyden lapsi.“ (William Hazlitt)

Termien kuvaus

Stereotypiat ja ennakkoluulot ovat kaikkialla läsnä. Mutta: mitä nämä kaksi termiä oikeastaan tarkalleen ottaen tarkoittavat?

Walter Lippmann käytti termiä stereotypia ensimmäisen kerran vuonna 1922 ilmestyneessä kirjassaan Public Opinion kuvaamaan yhteiskunnan sosiaalisia rakenteita (ks. Gardner 1994, 1-5). Hän luonnehti stereotypioita „kuviksi päässämme“ (Lippmann 1922, 98). Arkikielessä termejä stereotypia ja ennakkoluulo käytetään usein synonyymeinä, vaikka ne olisi erotettava toisistaan. Stereotypiat ovat epämääräisiä käsityksiä siitä, millaisia ihmiset ovat (espanjalaiset ovat intohimoisia, saksalaiset huumorintajuttomia, amerikkalaiset itsekeskeisiä). Ne voidaan ymmärtää yleistettyinä uskomuksina, mielikuvina päässämme tietyistä ihmisryhmistä. Ennakkoluulot sen sijaan ovat vahvempia tuomioita (esim. Kaikki muslimit ovat terroristeja.). Niillä on toimintaulottuvuus. Pohtimattomat stereotypiat voivat muuttua ennakkoluuloiksi konkreettisissa elämäntilanteissa eli johtaa todelliseen käyttäytymiseen tai toimintaan. Ennakkoluulot ovat myös emotionaalisesti latautuneempia.

Stereotypiat ovat historiallis-poliittisen, maantieteellisen ja sosiaalisen kehityksen tulosta (vrt. Friesenhahn), joten ne ovat sosiaalisesti rakentuneita. Ne ovat staattisia sikäli, että niissä on havaittavissa hämmästyttävää pysyvyyttä uuden tiedon edessä: stereotypiat ovat hyvin laajalle levinneitä ja säilyvät joskus vuosisatoja (vrt. vanhat niin sanotut etniset taulukot 1600-luvulta).

On toinenkin erityispiirre: stereotypiat ja ennakkoarvioivat ajatukset ovat januskohtaisia. Mitä tämä tarkoittaa? Se on metafora. Janus oli roomalainen jumala. Hän on kaksikasvoinen ja ristiriitaisuuden symboli. Stereotyypeillä on hyödyllisiä tehtäviä, mutta niillä on myös pimeät puolensa – joten ne ovat Januksen kasvot. Thomas luettelee kuusi stereotypioiden ja ennakkoluulojen tehtävää: Suuntautumisfunktio, sopeutumisfunktio, puolustautumisfunktio, itserepresentaatiofunktio, rajaamis- ja identiteettifunktio sekä kontrolli- ja oikeuttamisfunktio (ks. Thomas 2006, 4-7).

Toiminnallisesti pelkistettynä voidaan puhua kolmesta funktiosta, jotka luonnehtivat januskasvoisuutta. Stereotypiat ja ennakkoluulot yksinkertaistavat ja vähentävät monimutkaisuutta. Näin ne auttavat meitä orientoitumaan lähes hallitsemattomassa maailmassa. Näin ne täyttävät tärkeän kognitiivisen tehtävän.

Stereotyyppisten ajatusten ja ennakkoluulojen avulla erotamme itsemme muista. Vahvistamme kuulumisen tunnetta oman ryhmämme sisällä. „Me olemme tällaisia ja he ovat erilaisia!“ Stereotypioilla ja ennakkoluuloilla on siis myös sosiaalinen tehtävä. Monet stereotypiat ja ennakkoluulot antavat meille tunteen siitä, että olemme muita parempia. Ensi silmäyksellä tämä ei vaikuta kovin sympaattiselta, mutta psykologisesta näkökulmasta se on edullista: tunnemme itseluottamuksemme vahvistuvan. Stereotypioilla on siis tärkeä affektiivinen tehtävä. Jokaisella äsken mainitulla hyödyllisellä toiminnalla on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Yksinkertaistusten suuri haitta on se, että tärkeitä yksityiskohtia ja erityispiirteitä ei oteta huomioon. Moninaisuus, jopa kulttuurin sisällä, jätetään huomiotta ja kaikki niputetaan yhteen.

Vahva tunne ryhmään kuulumisesta on tärkeää. Se voi kuitenkin johtaa myös toisten sulkemiseen ulkopuolelle, koska stereotyyppisten käsitystemme mukaan henkilö ei „sovi“ meihin.

Itsetunto on tärkeää, ja me kaikki haluamme tuntea olomme hyväksi. Mutta tarkoittaako se sitä, että meidän on väheksyttävä toisiamme? Ja mihin se johtaa? Ylemmyyden ja ylimielisyyden rajat ovat häilyviä. Stereotypiat ovat janusmaisia.

Tämän tiedon avulla voimme tarkastella kriittisesti stereotyyppisiä käsityksiämme ja ennakkoluulojamme, kun tapaamme muita ihmisiä.

Kirjallisuus

Friesenhahn, Günter: Stereotypiat ja ennakkoluulot. Teoksessa: Moduuli „Intercultural Learning“ Fachstelle für Internationale Jugendarbeit der Bundesrepublik Deutschland e. V. (Saksan liittotasavallan kansainvälisen nuorisotyön keskus) -portaalissa. IJAB : https://www.dija.de/fileadmin/medien/downloads/Dokumente/Guenter2IKL.pdf [16.11.2017].

Ganter, Stephan (1997): Stereotypiat ja ennakkoluulot: Conceptualisation, Operationalisation and Measurement. Mannheim: Mannheim Centre for European Social Research.

Gardner, R. C. (1994): Stereotypes as Consensual Beliefs. Teoksessa: Zanna, Mark P./ Olson, James M. (toim.): The Psychology of Prejudice (The Ontario Symposium on Personality and Social Psychology, 7) Hillsdale: Lawrence Erlbaum, 1-5.

Lippmann, Walter (1992): Julkinen mielipide. New York: Harcourt Brace.

Quasthoff, Uta (1998): A contribution to the dynamisation of stereotype research. Teoksessa: Heinemann, Margot (toim.): Sprachliche und soziale Stereotype (= Forum angewandte Linguistik). Frankfurt am Main: Peter Lang, 47-72.

Thomas, Alexander (2006): The meaning of prejudice and stereotype in intercultural action. In: Interculture Journal. Vol. 5, No. 2.