Emic vs. etic

Termit emic ja etic ovat peräisin etnolingvistiikasta. Ne kuvaavat kahta vastakkaista, tieteellis-metodologista tutkimusnäkökulmaa. Yhteiskuntatieteissä sekä vertailevassa ja kulttuurienvälisessä tutkimuksessa tutkijat voivat myös omaksua emisen tai etisen lähestymistavan.

Ulkoinen ja sisäinen näkökulma

Emic-näkökulma perustuu kulttuurisesti sopivaan sisäiseen näkemykseen – siinä pyritään tarkastelemaan ilmiöitä asianomaisten silmin, mikä luo humanististen tieteiden ihanteen „perspektiivisyydestä“. Emissiivisen lähestymistavan tarkoituksena on paljastaa kulttuurin toiminnallisesti merkitykselliset näkökohdat.

Eeettisessä lähestymistavassa tutkijat puolestaan ottavat näkökulman tutkittavan kulttuurin ulkopuolelta ja pyrkivät noudattamaan luonnontieteellistä objektiivisuuden ihannetta. Näin pyritään löytämään yleispätevät vertailustandardit (ks. Helfrich-Hölter 2013, 27).

Termien syntymisestä

Näitä kahta termiä käytti ensimmäisen kerran amerikkalainen kielitieteilijä ja antropologi Kenneth Pike kirjassaan Language in Relation to a Unified Theory of the Structure of Human Behavior (1967). Saksankieliset sanat emisch ja etisch johdettiin englanninkielisistä termeistä emic ja etic. Ne ovat peräisin kielitieteestä – fonetiikka kuvaa äännepiirteitä, joiden avulla voidaan kuvata kaikkien kielten äänivarastoa, kun taas fonematiikka yksilöi ne äännepiirteet, jotka edistävät merkityksen erilaistumista tutkittavassa kielessä. Myöhemmin Harris otti termiparin käyttöön ja muokkasi sitä.

Etiikan lähestymistavan tavoitteena on tutkia kulttuurin vaikutusta yksilön toimintaan ja ajatteluun. Se nähdään „riippumattomana“ muuttujana, esimerkiksi kouluolosuhteiden tai kasvatustyylien muodossa, joka vaikuttaa „riippuvaisiin“ muuttujiin (oppiminen, toiminta).

Emisen lähestymistavan mukaan kulttuuri on kuitenkin yksilön sisäinen tekijä eli erottamaton osa ihmisen ajattelua ja toimintaa.

Lähestymistapojen erot

Nämä kaksi lähestymistapaa voidaan liittää myös tiettyjen toimintojen syihin ja aiheuttajiin. Toiminnan syiden ei välttämättä tarvitse olla asianomaiselle henkilölle tietoisia, joten niitä voidaan tarkastella etiikan näkökulmasta. Jos taas oman toiminnan ja ajattelun syyt selittää asianomainen henkilö itse, hän tutkii niitä emisestä näkökulmasta.

Lohmeier antaa seuraavan esimerkin emisestä lähestymistavasta: katolinen pohjoisirlantilainen henkilö tutkii kotimaansa levottomuuksia ja kuuluu tutkittavaan kenttään. Sen sijaan protestanttinen pohjoissaksalainen, joka toteuttaa vastaavanlaista hanketta katolisessa kaupungissa Pohjois-Irlannissa, olisi esimerkki etiikan lähestymistavasta (vrt. Lohmeier 2017, 31).

Emic vs. etic?

Etic- ja emic-näkökulmat eivät sulje toisiaan pois, vaan pikemminkin täydentävät toisiaan. Jacobs ja Helfrich-Hölter viittaavat Berryyn: „Kahden kulttuurin vertailevaa etiikkatutkimusta varten on kumpaakin analysoitava emisesti. Hänen näkemyksensä mukaan vertailevan kulttuuritutkimuksen alussa tutkijat noudattavat käsitettä, joka on peräisin heidän omasta kulttuuristaan eli on eminen (vrt. Jacobs 2000; Helfrich-Hölter 2013).

Pakko-eettisen lähestymistavan vuoksi siitä tulee eminen käsite myös vieraassa kulttuurissa, kun havainnot siirretään kulttuurista toiseen. Muokkauksen kautta voidaan luoda eminen käsite myös vieraaseen kulttuuriin, jolloin emistä tutkimusta tehdään molemmissa kulttuureissa rinnakkain. Jos tutkittavat käsitteet ovat päällekkäisiä, kulttuurienvälinen vertailu on mahdollista (vrt. Jacobs 2000, 132).

Kirjallisuus

Harris, Marvin (1976): History and Significance of the Emic/ Etic Distinction. Teoksessa: Annual Review of Anthropology. 5th ed. New York: Columbia University, 329-350.

Helfrich-Hölter, Hede (2013): Vertaileva kulttuuripsykologia. Wiesbaden: Springer.

Jacobs, Gabriele (2000): Cultural differences in justice perceptions of European managers: a comparative study of personnel decisions in the banking sector. Münster: LIT.

Lohmeier, Christine (2017): Between „gone native“ and „one of us“: reflections on etic and emic positioning on the research field. Teoksessa: Scheu, Andreas M. (toim.): Evaluating Qualitative Data: Strategies, Procedures and Methods of Interpreting Non-standardised Data in Communication Studies. Münster: Springer, 29-39.

Pike, Kenneth (1967): Language in Relation to a Unified Theory of the Structure of Human Behavior. Haag [et al:] Mouton.