Eksotiikka

Termi eksotiikka esiintyy sosiologiassa, kirjallisuudessa ja taiteessa sekä kielitieteessä. Sosiologiassa sekä kirjallisuudessa ja taiteessa termi eksotiikka viittaa „avoimiin asenteisiin vierasta kohtaan“ (von Beyme 2008, s. 8), erityisesti vieraita kulttuureja kohtaan. Sana juontuu kreikan adjektiivista exotikós ja tarkoittaa „vierasta“, „outoa“ (Kuske/Czerny 1999, s. 616).

Postkoloniaalinen tutkimus

Termiä käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1599, kuten postkoloniaaliset tutkimukset osoittavat (von Beyme 2008, s. 7). Perusajatuksena on, että kulloinenkin toinen kulttuuri koetaan „etäiseksi – olipa se ajallisesti, tilallisesti tai sosiaalisesti – ja omasta kulttuurista poikkeavaksi“ (Kuske/Czerny 1999, s. 616). Yhtäältä tähän asenteeseen liittyy „oman kulttuurin rajaaminen oletetusti vieraasta kulttuurista“ (ibid.). Toisaalta toista kulttuuria tarkastellaan yksilön näkökulmasta. Näin heijastuvat kulloinenkin „oma todellisuus, […] toiveet ja unelmat sekä epäonnistumiset, joita kyseinen yhteiskunta vaatii jäseniltään“. (ibid.)

Stereotypisointi

Yleensä otetaan huomioon ja korostetaan vain vieraan kulttuurin erityispiirteitä, esimerkiksi „palmupuita, hiekkarantoja, ihmisiä pursuavia basaareja, päähuivia kantavia naisia tai ‚parrakkaita fanaatikkoja'“ (ibid.). Stereotypioiden vuoksi ennakkoluuloton pääsy toiseen kulttuuriin estyy, eikä intensiivistä sitoutumista tai edes pohdintaa voi tapahtua.

Historiallisesti eurooppalainen eksotiikka oli erityisen merkittävää etnosentrisessä muodossaan. Tässä se liittyi läheisesti kolonialismiin. Eurooppalaisten valta-asemaa perusteltiin sillä, että he olivat oletettavasti „kulttuurisesti korkeammalla yhteiskunnallisella kehitystasolla“ (ibid., s. 617).

Ambivalenssi

Termille on ominaista ambivalenssi. Sillä yhtäältä se käsittää „positiivisen puolen vieraan kiehtovuudesta, joka herätti ymmärrystä ja sympatiaa“ (von Beyme 2008, s. 7). Toisaalta siihen liittyy ennen kaikkea „ennakkoluulojen, eurosentrismin, imperialismin, rasismin ja seksismin kielteinen puoli“ (ibid.).

Historiallinen kehitys

Von Beyme jakaa eksotiikan historialliset vaiheet yhteensä neljään kehitysvaiheeseen: premodernismi, imperialismi, klassinen modernismi ja postmodernismi. (ibid., s. 9f.) „Eksotiikan viehätyksellä on pitkä historia, ja se kehittyi äärimmäisen hierarkkisesta käsityksestä muiden maanosien ‚vieraita‘ kohtaan tasa-arvokäsitykseen, jossa jopa kaavailtiin kulttuurien hybridisoitumista ja kreolisaatiota.“ (ibid., s. 9f.) (ibid., s. 7)

Omien asioiden käsittely

Vieraan kanssa toimimiseen voi samaan aikaan kuulua „oman, omien tarpeiden ja olosuhteiden“ (Maschke 1996, s. 9) käsitteleminen. Maschken mukaan kyky ja halu oppia toisista kulttuureista voidaan nähdä myönteisenä oman horisontin laajentamisena, jonka kautta „omia henkilökohtaisia ja sosiaalisia järjestysmalleja“ (ibid.) voidaan reflektoida. „Etsitään kulttuurin vaihtoehtoisia mahdollisuuksia eli muita maailmankäsityksiä, arvoja, asenteita tai muita sosiaalisen käyttäytymisen, suhteiden ja organisoitumisen muotoja. Usein vieras kokee uudelleenarvostuksen ja saa prosessissa roolimalliluonteen.“ (ibid.)

Kielitiede

Kielitieteessä termi eksotiikka viittaa sanan lainaamiseen. Tämä lainattu sana edustaa luovuttajakielessä „asioita ja tapoja“ (Schmöe 2016, s. 192), jotka ovat kyseiselle kulttuurille tyypillisiä ja „eivät kuulu vastaanottajakielen kulttuuriperinteeseen“ (ibid.). Näitä eksotismeja käytettäessä yhteys alkuperäkulttuurille tyypilliseen asiaan on ratkaiseva. Esimerkkejä tästä ovat malaijin sana sarong, joka tarkoittaa saksaksi lantiohametta, sekä venäjän sana balalaika tai englannin cowboy (ibid.).

Heti kun vieras asia tai tapa on sisällytetty vastaanottajakielen kielijärjestelmään, termi eksotiikka ei ole enää asianmukainen. Esimerkkinä tästä on suomalainen sana sauna saksan kielessä. (Vrt. ibid.)

Kirjallisuus

Schmöe, Friederike (2016): Exotismus. Teoksessa: Helmut Glück u. Michael Rödel (toim.): Metzler Lexikon Sprache, 5. painos. Stuttgart: J. B. Metzler, s. 192.

Kuske, Silvia ja Astrid Czerny (1999): Orientalismi/eksotiikka. Teoksessa: Christoph Auffarth, Jutta Bernard, Hubert Mohr ym. (toim.): Metzler Lexikon Religion. Stuttgart: J. B. Metzler, s. 616-619. Sähköinen lähde osoitteessa: https://doi.org/10.1007/978-3-476-03703-9_197.

Maschke, Annegret (1996): Eksotiikkaa vai kulttuurienvälistä oppimista. Etnologisia näkökulmia New Ageen ja psykoterapiaan. Toimittanut International Institute for Comparative Cultural Therapy Research. Berliini: VWB Verlag für Wissenschaft und Bildung. (= Research Reports on Transcultural Medicine and Psychotherapy, vol. 3).

von Beyme, Klaus (2008): The Fascination of the Exotic. Eksotiikka, rasismi ja seksismi taiteessa. München: Wilhelm Fink.