Catcalling

Catcalling on englanninkielinen termi, joka saksankielisessä maailmassa tarkoittaa „sanallista seksuaalista häirintää“ julkisissa tiloissa (Ismail 2020). Englannin kielessä catcalling-ilmiöstä käytetään usein myös termiä street harassment, vaikka se sisältää myös fyysiset pahoinpitelyt julkisella paikalla (vrt. DelGreco/Ebesu Hubbard/Denes 2021, 1403).

Kissanhuuto kuvaa verbaalisia ja paraverbaalisia lausuntoja, joissa kyseinen henkilö seksualisoidaan ja/tai viitataan fyysisiin ominaisuuksiin. Esimerkkejä tästä ovat sellaiset lausahdukset kuin: „Hymyile, nuori nainen!“, „Älä ole tuollainen, kerjäät sitä tuossa mekossa“, „Kiimainen perse, senkin nössöt!“ tai „Olet yhtä kaunis kuin autoni!“.“ (vrt. CatcallsOfHildesheim 2020).

Seksuaalinen häirintä, katuhäirintä, kissanhuuto

Seksuaalista häirintää, katukiusaamista, tuntemattomien häirintää ja kissanhuutelua ei voida erottaa selkeästi toisistaan. Seksuaaliseen häirintään kuuluvat myös fyysiset pahoinpitelyt, kun taas katukiusaaminen viittaa enemmän häirinnän paikkaan eli julkiseen tilaan. Tuntemattoman henkilön häirintä puolestaan määrittää tekijän ja uhrin välisen olemattoman suhteen. Seksuaalinen häirintä toimii sateenvarjoterminä, jonka alle katukiusaaminen, kissanhuuto ja tuntemattoman häirintä voidaan sisällyttää.

Tässä vaiheessa on syytä huomata, että tällaisissa yhteyksissä on parempi puhua seksualisoidusta kuin seksuaalisesta häirinnästä. Taustalla on se, että kyse ei ole ensisijaisesti seksuaalisuudesta vaan häirinnästä; termi „seksuaalinen häirintä“ on kuitenkin yleisemmin käytössä.

Tekijöiden motivaatio ja käsitys häirinnästä.

Catcallingin tekijöillä on erilaisia motiiveja.

Sekä niin sanotuilla henkilö- että tilannetekijöillä on merkittävä rooli (ks. Wesselmann/Kelly 2010, 452). Tilannetekijöihin Wesselmann/Kelly lukevat ryhmäkohtaiset normikonventiot ja tekijöiden tunteen siitä, että he voivat toimia ryhmässä anonyymisti ja deindividuaalisesti (ibid., 453). Lisäksi vahva tunne ryhmään kuulumisesta alentaa estekynnystä ahdistella kanssaihmisiä (ibid., 457). Henkilökohtaiset tekijät ovat monimutkaisempia määritellä, eikä niiden painoarvoa ole vielä lopullisesti selvitetty. DelGreco/Ebesu Hubbard/ Denes mainitsevat vallan menettämisen luontaisena motiivina häirinnälle pääasiassa miespuolisilla tekijöillä; toisin sanoen, että tekijät pyrkivät usein kompensoimaan havaitsemaansa vallanpuutetta häiriköimällä tunteakseen samalla itsensä ylemmäksi asianomistajiin nähden (DelGreco/Ebesu Hubbard/ Denes 2021, 1419).

Miespuolisten tekijöiden itsearvioinnissa häirintää ei useinkaan arvioida sellaisenaan: kissanhuuto ymmärretään näillä miehillä pikemminkin positiivisena kohteliaisuutena, jonka on tarkoitus ilmaista arvostusta ja kiintymystä.

Seuraukset tekijöille – seuraukset uhreille

Katukiusaamisella on piirteitä, jotka ovat päällekkäisiä seksualisoidun häirinnän kanssa, kuten sukupuolisidonnaisuus (ks. DelGreco/Ebesu Hubbard/Denes 2021, 1420). Seksualisoitua häirintää käsitellään kuitenkin usein eri tavalla oikeudellisesta näkökulmasta kuin mitä siihen suhtaudutaan yhteiskunnallisesta näkökulmasta/suosituksista (vrt. Fileborn., 224). Joissakin maissa on lakeja ja lakiluonnoksia, jotka suojelevat työntekijöitä ja opiskelijoita seksualisoidun väkivallan tapauksessa, mutta katukiusaamisen tapauksessa oikeusperusta on heikompi (vrt. Sonntag 2020).

Katuhäirinnän ja erityisesti kissahäirinnän rikosten osalta on siis nykyisen oikeusperustan mukaan rajalliset oikeudelliset toimintamahdollisuudet.

Toisaalta asianomaiset kärsivät suuresti saamastaan pyytämättömästä huomiosta. Selviytyäkseen tästä jotkut uhrit pyrkivät käyttäytymään itseään esineellistävästi ja/tai saavat syömishäiriöitä, sillä ei-toivotut kommentit viittaavat usein uhrien vartaloon ja seksualisoivat sen, jolloin myös uhrit omaksuvat tämän näkökulman omaan vartaloonsa (Fairchild 2008, 355).

Joillakin tutkimusaloilla oletetaan nykyään, että tästä johtuvat kielteiset seuraukset, kuten masennus tai syömishäiriöt, oikeuttavat jopa siihen, että katukiusaaminen ja erityisesti tuntemattomien häirintä tunnustetaan erilliseksi naisiin ja naisiksi luettaviin kohdistuvan syrjinnän muodoksi (ibid.).

Liituhäirintä: Liitu takaisin

Kissanhuuto ja katukiusaaminen on kansainvälisesti merkittävä ongelma, ja tutkimusten mukaan maailmanlaajuisesti vähintään 65 prosenttia naisista (joskus jopa 90 prosenttia) on jo joutunut ja/tai joutuu katukiusaamisen kohteeksi (ks. DelGreco/Ebesu Hubbard/ Denes 2021, 1403).

Vaikka näitä tekoja tapahtuu päivittäin julkisilla paikoilla, ne kestävät usein vain muutaman sekunnin, eikä niitä siksi ole aina helppo käsittää. Tässä kohtaa kollektiivin Chalk Back aktivistit astuvat kuvaan. Chalk Back on nuorten johtama kansainvälinen liike. Aktivistit käyttävät julkisessa tilassa liitutaidetta torjuakseen kissanhuutoja ja katukiusaamista dokumentoimalla tällaiset kokemukset kaupallisella katuliidulla paikan päällä – siellä, missä ne tapahtuivat (ibid.). Tällä tavoin he valtaavat tilan takaisin asianomaisille, jotka saattavat alkaa kokemustensa vuoksi vältellä paikkoja, ja tekevät häirinnästä näkyvää kaikille – kun se muuten välittömästi häipyy ja muuttuu suurelle yleisölle näkymättömäksi heti, kun siitä puhutaan.

Antaakseen toiminnalle pysyvyyttä pestävän liidun avulla he jakavat kuvia liidutaiteestaan sosiaalisessa mediassa, erityisesti Instagramissa.

Näin he käynnistävät keskustelua kissahuudoista ja häirinnästä julkisissa tiloissa sekä sosiaalisissa verkostoissa ja lisäävät tietoisuutta asiasta muun muassa työpajoissa. Instagram-tilin @catcallsofnyc pohjalta jokainen Chalk Back -tili on nimeltään @catcallsof*location*. Chalk Back -toimintaa voi nyt seurata kuudella mantereella, 49 maassa ja yli 150 kaupungissa.