Alkuperäiskansojen tietämys

Alkuperäisväestön tietämys, johon kirjallisuudessa usein viitataan perinteisenä tietämyksenä, tarkoittaa „tietämystä biologisen monimuotoisuuden lääketieteellisistä tai muista hyödyllisistä ominaisuuksista, jotka ovat usein olleet olemassa sukupolvien ajan tietyssä yhteisössä tai useissa yhteisöissä ja jotka ovat osa näiden ryhmien kulttuuri-identiteettiä“ (von Hahn 2004:,7 f.). Sana alkuperäiskansojen sana tulee latinan indu- „yksi“ ja -genus „syntynyt“ sanoista (ks. Duden Online). Yhdistettynä indigenous tarkoittaa siis syntyperäistä. Yhtenäistä ja ennen kaikkea oikeudellista määritelmää siitä, mille alueille alkuperäiskansojen tietämys ulottuu ja mitä oikeuksia sen käyttöön liittyy, ei ole tiedossa. Periaatteessa se koskee kuitenkin „lääketiedettä, maataloutta, uskontoa, riittejä ja paljon muuta“ (Deacon 2012).

Perinteisesti juurtunut – sykli

Alkuperäiskansatietoa pidetään perinteisenä tietämyksenä, jota alkuperäiskansat ovat keränneet vuosikymmenien ajan havainnoinnin ja kokemuksen kautta. Sillä on tärkeä rooli jokapäiväisessä elämässä ja erityisesti toiminnassa, sillä se voi tiedon kokoelmana vaikuttaa päätöksiin (vrt. ibid., 11). Tämä prosessi on verrattavissa sykliin, jossa opittu tieto siirtyy yhä uudelleen seuraaville sukupolville (vrt. Homann 2005, 24). Jatkuvan siirtämisen muoto suosii opitun levittämistä ja myös mukauttamista. Tärkein syy tähän on se, että siirto on suurelta osin suullista ja sisältöä voidaan muuttaa kielen avulla (vrt. von Hahn 2004, 9).

Konstruktivistisen lähestymistavan mukaan perinteinen tieto, kuten yksilön yleinen tietämys, muuttuu jatkuvasti ja sitä pidetään joustavana konstruktiona. Olemassa olevat ympäristöolosuhteet vaikuttavat siihen, että se mukautuu kulloisiinkin olosuhteisiin. Näin ollen alkuperäistieto ei ole jäykkä kokonaisuus vaan muuttuva käsite, joka voi olla olemassa useita vuosisatoja, mutta säilyttää aina osan alkuperäisestä muodostaan.

„Kulttuurisen koskemattomuuden säilyttäminen“ (ibid.) on alkuperäiskansojen pyrkimys. Muuttuvuuden vuoksi on välttämätöntä, että tietty määrä perinnettä säilytetään ja suojellaan. „Perinteinen tietämys on sidottu tiettyyn maantieteelliseen ja kulttuuriseen kontekstiin, joten tietämystä ei voida helposti valjastaa kyseisen yhteisön ulkopuolelle“ (ibid., 14). Maantieteellinen sidonnaisuus elämäntapaan ja samalla paikkaan johtaa siihen, että alkuperäisväestön tietämys on vain rajoitetusti sovellettavissa tai jopa käyttökelvotonta. Huomattava osa tällaisesta tietämyksestä sijaitsee alkuperäiskansojen keskuudessa, jotka yleensä kuuluvat väestön vähemmistöihin. Heillä on läheinen suhde ympäristöönsä.

Asema väestössä

Alkuperäisväestön tietämys edustaa väestön perinteistä tietämystä, jonka merkitys kasvaa erityisesti lääketeollisuudessa. Samoin tämä heijastuu myös muille aloille. Väestölle koituvien hyötyjen lisäksi alkuperäiskansojen yhteisöillä on kuitenkin myös ongelmia. Heillä ei ole mahdollisuutta patentoida tietämystään, minkä vuoksi sitä ei voida pitää rajoitettuna tietämyshyödykkeenä ja se voi johtaa hyväksikäyttöön.

Kirjallisuus

Deacon, Harriet (2012): Rediscovering history – intangible cultural heritage in South Africa.

URL: http://www.goethe.de/ins/za/prj/wom/inw/deindex.htm [02 AUG. 2019].

Dudenredaktion (o. J.): „alkuperäiskansat“ Duden verkossa. https://www.duden.de/rechtschreibung/indigen#herkunft [06.08.2019].

Hahn, Anja von (2004): Alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen perinteinen tieto teollis- ja tekijänoikeuksien ja julkisuuden välimaastossa. Beiträge zum ausländischen öffentlichen Recht und Völkerrecht 170. Berlin/ Heidelberg: Springer.

Homann, Sabine (2005): Borana-paimentolaisväestön kotoperäinen tieto luonnonvarojen hallinnassa: tapaustutkimus Etelä-Etiopiasta. Göttingen: Cuvillier.