Alakulttuuri

Termi alakulttuuri tulee latinan kielestä ja tarkoittaa jotakuinkin „alakulttuuria“. Sosiologian sanakirjasta löytyy termille seuraava määritelmä: „Alakulttuurilla tarkoitetaan itsenäistä sosiaalista alakulttuuria, joka eroaa sosiaalisesti vallitsevasta kulttuurista (esim. keskiluokkainen kulttuuri) instituutioiltaan, arvoiltaan, normeiltaan, tarpeiltaan, käyttäytymiseltään ja symboleiltaan.“ (Reinhold 2017, 661)

Tutkimussuuntaukset ja luokittelu

Termi alakulttuuri otettiin ensimmäisen kerran esille 1940/50-luvulla amerikkalaisen sosiologin Milton Gordonin toimesta (vrt. Wurschi 2007, 21 f.). Chicagon koulukunnan tutkijat tekivät tutkimuksia todistaakseen säännönmukaisuuksia nuorten poikkeavassa käyttäytymisessä. Tuloksena oli, että nämä nuoret tulivat pääasiassa taloudellisesti heikoista ympäristöistä ja rikkoivat vallitsevan kulttuurin arvoja näkökulmien puutteen vuoksi. Tätä lähestymistapaa laajennettiin 1970-luvulla niin, että siinä erotettiin toisistaan tarkoituksellisesti rikollisia alakulttuureja (vrt. Reinhold 2017, 662).

Tutkimuksessa tehdään ero vapaaehtoisen ja tahattoman osallistumisen välillä. Tahattomat alakulttuurit syntyvät syrjinnän, etniseen vähemmistöön kuulumisen ja alioikeutettujen aseman vuoksi. Vapaaehtoisista alakulttuureista, jotka haluavat muodostaa vaihtoehdon vallitsevalle kulttuurille ja tavoittelevat parempia elinoloja, käytetään myös nimitystä vastakulttuuri (vrt. Reinhold 2017, 662).

Alakulttuurin käsitteen kritiikki

Aiemmissa alakulttuuritutkimuksissa miesnuorten ensisijainen huomioiminen ja keskittyminen niihin joutui voimakkaan keskustelun kohteeksi. Naisia ja tyttöjä ei otettu riittävästi mukaan alakulttuuritutkimukseen (vrt. Reinhold 2017, 664).

Mitä tulee alakulttuurien mahdollisuuksiin ja vaikutukseen yhteiskunnallisessa muutoksessa, voidaan tunnistaa vastakkaisia mielipiteitä. Yhtäältä niillä sanotaan olevan muutospotentiaalia, toisaalta alakulttuurien vaikutusta pidetään melko vähäisenä (vrt. Hügel 2003, 71). Toinen kritiikki on alakulttuurien teorian dynamiikan puute. Yhteiskunnallinen kehitys ja ajankohtaiset ongelmat eivät juuri löydä tietään tutkimukseen (vrt. Reinhold 2017, 664).

Kirjallisuus

Hügel, Hans Otto (2003): Handbook of Popular Culture. Termit, teoriat ja keskustelut. Stuttgart: Metzler.

Reinhold, Gerd (2017): Sosiologian sanakirja. Verkkopainos. Berliini/ Boston: Oldenbourg Wissenschaftsverlag.

Wurschi, Peter (2007): Rennsteigbeat, Jugendliche Subkulturen im Thüringer Raum 1952-1989. Köln: Böhlau.