Aineeton kulttuuriperintö

Maailman kulttuuri- ja luonnonpiirteiden korostamiseksi 190 Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (Unescon) jäsenvaltiota ratifioi maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemista koskevan yleissopimuksen (maailmanperintösopimus) vuonna 1972. Sen tarkoituksena on edistää yhtäältä kulttuurin keskinäistä ymmärtämistä ja toisaalta erilaisten kulttuuri- ja luonnonarvojen suojelua ja säilyttämistä. Samalla taataan, että „aikaisempien sukupolvien perintö […] voidaan siirtää tuleville sukupolville“ (Hauser-Schäublin/ Bendix 2015, 52) (ks. Hauser-Schäublin/ Bendix 2015, 51 f.).

Laajennus

Vuonna 1972 laadittua aineellisen maailmanperinnön käsitettä täydennettiin vuonna 2003 aineettoman kulttuuriperinnön suojelemista koskevalla yleissopimuksella siten, että siitä lähtien suojelun arvoisiksi alueiksi katsottiin seuraavat alueet:

– suullisesti välitetyt perinteet ja ilmaisumuodot, mukaan lukien kieli.

– esittävät taiteet

– yhteiskunnalliset tavat, rituaalit ja juhlat

– luontoon ja maailmankaikkeuteen liittyvä tieto ja tavat

– perinteiset käsityötekniikat (ks. Eggert/Mißling 2015, 63 f.).

Näin ollen vuoden 2003 yleissopimuksen ansiosta suojellaan kulttuuri-ilmaisuja, „joihin […] etniset ryhmät usein samaistuvat, […] [jotka] siirtyvät sukupolvelta toiselle ja joilla on] identiteettiä muokkaava vaikutus ja merkitys“ (Eggert/ Mißling 2015, 64).

Yleissopimuksen tavoitteet

Uhanalaisten kulttuuri-ilmaisujen suojelutoimenpiteillä pyritään yhtäältä säilyttämään ja edistämään niiden elinvoimaisuutta ja toisaalta lisäämään tietoisuutta niiden merkityksestä paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Näin samalla „vuosisatoja vanhat perinteet ja tavat säilyvät ihmiskunnan kulttuuriperinnön aineettomana osana“ (Dippon/ Siegmund 2010, 32).

Esimerkkejä

Vuodesta 2013 lähtien Saksa on ollut maailmanperintöverkoston jäsen mottona „Knowledge. Know. Saksa on vuodesta 2013 lähtien ollut kiinnostunut säilyttämään, ylläpitämään ja edistämään elävän kulttuuriperinnön monimuotoisuutta kansallisella tasolla (vrt. UNESCO1). Neljä luokkaa ilmentää tätä monimuotoisuutta:

1. tavat ja juhlat vuoden aikana

– esim. joululaulut tai Harz-vuorilla järjestettävät suomenhevoset.

2. ihmiset ja luonto

– esim. kätilötyö tai saksalainen leipäkulttuuri.

3. musiikki ja (fyysinen) kieli

– esim. kuorolaulua tai runoslamia.

4. elämä yhteisössä

– esim. itäfriisiläinen teekulttuuri (vrt. UNESCO2).

Lisää esimerkkejä löytyy aineettoman kulttuuriperinnön valtakunnallisesta rekisteristä: www.unesco.de/kultur-und-natur/immaterielles-kulturerbe/immaterielles-kulturerbe-deutschland/bundesweit.

Aineettoman kulttuuriperinnön valtakunnallinen luettelo edustaa moninaisuutta Saksan tasolla, mutta sen säilyttämiseksi kansainvälisellä tasolla on käytettävissä kolme luetteloa:

1. Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön edustava luettelo.

– Tavoite: lisätä maailman kulttuurisen monimuotoisuuden näkyvyyttä ja samalla lisätä tietoisuutta siitä.

– Esim. kiinalainen siluetti

2. Kiireellisesti säilytettävän aineettoman kulttuuriperinnön luettelo

– Tavoite: Nopeiden toimenpiteiden toteuttaminen sellaisten kulttuurimuotojen hyväksi, joita globaali/paikallinen kehitys uhkaa.

– esim. latvialaisen Suitin katolisen vähemmistön kulttuurialue.

3. Unescon hyvien käytäntöjen rekisteri

– Tavoite: tuoda esiin mallihankkeita

– esim. fandangon elävä museo Brasiliassa (vrt. UNESCO3; Eggert/ Mißling 2015, 68).

Aineettoman kulttuuriperinnön aseman varjopuolet

Vaikka vuoden 2003 yleissopimuksen tarkoituksena on edistää elävän kulttuuriperinnön edistämistä ja arvostamista maailmanlaajuisesti sekä torjua kulttuurista standardointia, aineettoman kulttuuriperinnön asemaan liittyy myös ongelmia ja haasteita. Seuraava luettelo havainnollistaa näitä:

– Yleissopimuksen välineellistäminen johtaa elävän kulttuuriperinnön jähmettymiseen, kodifiointiin ja museaalistumiseen.

– Luodaan tiettyjä arvolatautuneita representaatioita, joita pidetään aitoina tai säilyttämisen arvoisina.

– Valtiot haluavat luoda tietynlaisen mielikuvan aineettoman kulttuuriperinnön statuksella.

– Vaikka yhteisöt ja ryhmät ovat kulttuurin kantajina huomion keskipisteessä, ei ole olemassa yhtenäistä määritelmää siitä, ketä pidetään kulttuurin kantajana.

– Aineettoman kulttuuriperinnön hallinnointi on ensisijaisesti valtion vastuulla, joten yhteismääräämisoikeudet riippuvat poliittisesta tai hierarkkisesta rakenteesta, ja joissakin tapauksissa ne on luotava ensin.

– Määrittäminen, nimeäminen ja suojelutoimenpiteiden toteuttaminen on valtion tehtävä, joten edellä mainitut luettelot perustuvat aina valintaprosesseihin, jotka siten mahdollisesti uusintavat vallan epätasapainoa, koska nimeämisprosessin aikana maailmanperintökelpoisuus lavastetaan ja mukaan otetaan ne, jotka esittävät kulttuurimuotonsa houkuttelevalla tavalla.

– Tulos: Voimakkaiden valtioiden hegemonia

– Kulttuurimuotojen hallinta

– Kaupallinen/teollinen markkinointi

– poliittinen, taloudellinen ja idealistinen arvottaminen (vrt. Eggert/ Mißling 2015, 65-77).

 

Kirjallisuus

Dippon, P./ Siegmund, A. (2010): Unescon maailmanperintökohteiden koulutusvaatimus – ajankohtainen tilannekatsaus maailmanperintösopimuksen ja paikallisen käytännön välisestä jännitteestä. Teoksessa: Ströter-Bender, J. (toim.): Maailmanperintökasvatus. Unescon maailmanperintökohteiden koulutusta koskevia kantoja ja diskursseja. Marburg, 31-43.

Eggert, A./ Mißling, S. (2015): Unescon vuoden 2003 yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta. Teoksessa: Groth, S./ Bendix, R./ Spiller, A. (toim.): Kulttuuri omaisuutena: välineitä, poikkileikkauksia ja tapaustutkimuksia. Göttingen, 61-77.

Hauser-Schäublin, B./ Bendix, R. (2015): World Heritage. Teoksessa: Groth, S./ Bendix, R./ Spiller, A. (toim.): Kulttuuri omaisuutena: välineitä, poikkileikkauksia ja tapaustutkimuksia. Göttingen, 51-58.

UNESCO1 (n.d.): https://www.unesco.de/kultur-und-natur/immaterielles-kulturerbe/immaterielles-kulturerbe-deutschland [01.02.2019].

UNESCO2 (n.d.): https://www.unesco.de/kultur-und-natur/immaterielles-kulturerbe/immaterielles-kulturerbe-deutschland/bundesweit [01.02.2019].

UNESCO3 (n.d.): https://www.unesco.de/kultur-und-natur/immaterielles-kulturerbe/immaterielles-kulturerbe-weltweit [01.02.2019].