Monikielisyys

Monikielisyydellä eli monikielisyydellä tarkoitetaan kykyä puhua tai ymmärtää useita (erilaisia) kieliä (Duden 2018). „Näihin moninaisiin kieliin kuuluvat virallisten kielten lisäksi myös alueelliset kielet, vähemmistökielet ja viittomakielet sekä jopa kielivariantit, kuten murteet“ (Riehl 2014, 9).

Äärimmäisen epämääräinen käsite

(Yleis)termi monikielisyys liittää samanaikaisesti erilaiset kielen omaksumisen muodot ihmisen ontogeneesissä sekä käytön arkielämässä, työelämässä ja instituutioissa (vrt. ibid., 9). Näin ollen saksankielisessä maailmassa käytetään usein synonyymeinä termejä monikielisyys ja kaksikielisyys sekä polyglotti. Tämä viittaa termin häilyvyyteen ja siihen, ettei sitä ole määritelty selkeästi (vrt. Petersen 2014, 19). Termille monikielisyys on pikemminkin ominaista sen määrittelyn epämääräisyys, sillä se kattaa „äärettömän määrän kommunikatiivisen osaamisen tasoja“ (Hernig 2005, 163).

Kaiken kaikkiaan monikielisyys tunnistetaan neljällä määrittelyperusteella:

Hankintatapa

Tässä viitataan samanaikaiseen ja peräkkäiseen omaksumiseen, ja ne erotetaan toisistaan. Elämänvaiheilla (esim. lapsuus tai aikuisuus) on ratkaiseva merkitys (ks. Lüdi/Py 2017, 7; Riehl 2014, 11 f.).

Sosiaaliset olosuhteet

Tässä määritelmäkriteerissä erotetaan toisistaan yksilöllinen, yhteiskunnallinen ja institutionaalinen monikielisyys (vrt. Riehl 2014, 12).

Osaaminen

Usein käytetään Oksaarin määritelmää monikielisyydestä (Oksaar 1980, 43), jota kuvataan kompetenssin tasona: „Määrittelen monikielisyyden toiminnallisesti. Se edellyttää, että monikielinen voi useimmissa tilanteissa tarvittaessa helposti vaihtaa kielestä toiseen. Kielten välinen suhde voi olla hyvinkin erilainen – toisessa voidaan käyttää kommunikatiivisen aktin rakenteesta, tilanteet ja aiheet mukaan lukien, riippuen vähemmän kaunokirjallista koodia, toisessa enemmän kaunokirjallista koodia“ (Lüdi/Py 2017, 8).

Kielikokoonpanot

Tällä viitataan kyseessä olevien kielten asemaan. Monikielisyydelle on ominaista joko kaksi (tai useampi) kansainvälisesti arvostettua, täysin kehittynyttä kulttuurikieltä, esimerkiksi saksan ja venäjän kieli, tai kieli, jolla on alueellinen, kommunikatiivinen säde, kuten murteella (vrt. Lüdi/ Py 2017, 6; Riehl 2014, 16 f.).

Yksikielisyyden myytistä

Monikielisyys julistetaan usein joksikin ainutlaatuiseksi, kun taas yksikielinen habitus vaikuttaa institutionaalisesti ankkuroituneelta. Globalisoituvan yhteiskunnan aikana yksikielisyyttä pidetään kuitenkin pikemminkin „harvinaisuutena“ (vrt. Boschung/ Dietrich 2011, III; Riehl 2014, 9 f.). Natarajan puhuu jopa yksikielisten keksimisestä: „Tämän päivän seurauksesta on ilmeistä, että monikielisyyttä ja monikielisyyttä korostetaan monimuotoisuuden yhteydessä, mutta vallitsevan ajattelun puitteissa myönnetään kuitenkin jokaiselle ihmiselle vain yksi kieli, että. Näin ollen yksilöä ei mielletä eri tavoin päteväksi useissa kielissä. Monikieliseltä henkilöltä puuttuu näin ollen tunnistamisen, nimeämisen ja kuvaamisen mahdollisuudet.“ (Ziese/ Gritschke 2016, 261).

Monikielisyyden syyt ovat useimmiten poliittisia (esim. muuttoliike), taloudellisia tai historiallisia. Lisäksi tehdään ero luonnollisen ja didaktisesti välitetyn monikielisyyden välillä.

Kirjallisuus

Boschung, Dietrich/ Riehl, Claudia M. (toim.) (2011): Historische Mehrsprachigkeit: Centre for Ancient Mediterranean Cultures (ZaKMiRa) ja Centre for Language Diversity and Multilingualism (ZSM) Kölnin yliopiston seminaari, heinäkuu 2008. Aachen: Shaker.

Duden (2018): Monikielisyys | Oikeinkirjoitus, merkitys, määritelmä. https://www.duden.de/rechtschreibung/Mehrsprachigkeit [22.06.2018].

Hernig, Marcus (2005): Saksa vieraana kielenä. Johdanto. Wiesbaden: VS.

Lüdi, Georges/ Py, Bernard (2017): Kaksikielisyys muuttoliikkeen kautta: johdatus monikielisyyden tutkimukseen kahden maahanmuuttajaryhmän esimerkin avulla Neuchâtelissa (Sveitsi). Tübingen: Niemeyer.

Oksaar, Eis (1980): Monikielisyys, kielikontakti ja kieliriita. Teoksessa: Nelde, Peter Hans (toim.): Sprachkontakt und Sprachkonflikt. Wiesbaden: Franz Steiner.

Petersen, Inger (2014): Kirjoitustaito ja monikielisyys. Berliini: De Gruyter.

Riehl, Claudia M. (2014): Monikielisyys: Johdatus. Darmstadt: WBG.

Ziese, Maren/ Gritschke, Caroline (2016): Geflüchtete und kulturelle Bildung. Formaatteja ja käsitteitä uutta toimintakenttää varten. Bielefeld: Transcript.