Kulttuurinen muisti

Assmann ja Assmann määrittelevät kulttuurisen muistin kulttuurintutkimuksen näkökulmasta „meissä olevaksi perinteeksi, […] teksteiksi, kuviksi ja rituaaleiksi, jotka ovat kovettuneet sukupolvien, vuosisatojen, joissakin tapauksissa jopa vuosituhansien toiston aikana ja jotka muokkaavat tietoisuuttamme ajasta ja historiasta, käsitystämme itsestämme ja maailmasta“. (Assmann, J. 2006, 70.)

Muistin kolmijako

Tämä lähinnä kulttuurintutkimuksen muistia koskevassa diskurssissa käytetty termi on osa käsitteellistä triadia, joka Aleida Assmannin mukaan kuvaa muistin pohjimmiltaan erilaisia muotoja:

– yksilöllinen muisti

– (sosiaalinen) kommunikatiivinen muisti

– kulttuurinen muisti (ks. Assmann, A. 2006, 13).

Muistin muodot

Vaikka henkilön yksilöllinen muisti täyttyy sekä implisiittisistä että eksplisiittisistä eli omaelämäkerrallisista muistoista, muistot säilyvät myös vuorovaikutuksessa toisten kanssa kollektiivisessa muistissa eli perheessä, sosiaalisessa ryhmässä tai koko yhteiskunnassa. Kommunikatiiviset eli suulliset perinteet siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Ranskalainen sosiologi Maurice Halbwachs kuvailee yksilön muistin ja yhteiskunnan välistä suhdetta seuraavasti: „Useimmiten muistan, koska muut kehottavat minua muistamaan, koska heidän muistinsa auttaa minua, koska minun muistini tukeutuu heidän muistiinsa. Ainakaan näissä tapauksissa muistissa ei ole mitään salaperäistä“ (Halbwachs 1966, 20 f.).

„Muistimme eivät kuitenkaan ole ainoastaan sosiaalisesti vaan myös kulttuurisesti <<sisäänrakennettuja>>“ (Assmann, J. 2006, 69). Tekstit, kuvat, asiat, symbolit ja riitit muodostavat kulttuurisen muistin ja ovat kulttuuri-identiteettimme perusta. Näiden kulttuuriperinteiden kantajina ovat „ulkoisesti[e] tallennusvälineet ja kulttuurisesti[e] käytännöt“ (Assmann, A. 2006, 19), jotka säilyttävät kieltä, kuvia, ääniä ja ääniä. Sillä „vasta säilytyspaikat ja -välineet tekevät kommunikatiivisesta muistista aidosti kulttuurisen muistin“. (Reichwein 2018)

Historia ja identiteetti

Mutta miten määräytyy se, mitä muistamme ja mitä unohdamme? AfD:n piirit vaativat „180 asteen käännettä muistipolitiikassa“ ja marginalisoivat holokaustin „linnunpesäksi“. Saksalaisten niin sanottu „syyllisyyskultti“ tuomitaan ja näin kulttuurinen muistaminen kyseenalaistetaan yhä enemmän.

Tulee selväksi, että kulttuurinen muisti ei ole staattinen. Siihen kohdistuu dynamiikkaa ja muutoksia, joista on keskusteltava ja neuvoteltava koko yhteiskunnassa. Sillä „se, mitä muistetaan ja mitä unohdetaan, on suurelta osin muotoiltua, organisoitua ja rekonstruoitua“ (Reichwein 2018).

Kirjallisuus

Assmann, Aleida (2006): Memory Spaces. Kulttuurisen muistin muodot ja transformaatiot. 3. painos. Beck: München.

Assmann, Jan (2006): Thomas Mann ja Egypti. Myytti ja monoteismi Joseph-romaaneissa. Beck: München.

Halbwachs, Maurice (1985): Muisti ja sen yhteiskunnalliset edellytykset. Suhrkamp: Berliini.

Reichwein, Marc (2018): https://www.welt.de/kultur/literarischewelt/article177671164/Nation-und-Erinnerung-So-funktioniert-das-kulturelle-Gedaechtnis.html [13.11.2018].