Kehon kieli

Kehon kieli on kaikkialla läsnä oleva ilmiö. Yhtäältä yritämme „lukea“ ja tulkita toisten kehonkieltä, ja toisaalta toiset tekevät saman meille. Kulttuurien välisessä viestinnässä kehonkieli on erityisen tärkeää.

Mitä kehonkieli tarkalleen ottaen on?

– Kasvojen ilmeet

– eleet (erityisesti ylävartalon liikkeet, esim. käsivarret).

– Proksemiikka (Miten pidämme etäisyyttä? Miten liikumme tilassa?).

– Taksonomia (liikkeen suunta, esim. katsekontakti)

– Ääni (esim. pehmeä, äänekäs, syvä).

Kaikkialla läsnä oleva ilmiö

Kaikki tämä on kehonkieltä. Se täydentää sitä, mitä sanomme, ja on aina kontekstiriippuvainen. Lisäksi kehonkieli on kaikkialla läsnä. Henkilökohtaisessa keskustelussa kiinnitämme erityistä huomiota kasvojen ilmeisiin. Puhelimessa kuuntelemme, miltä toisen ääni kuulostaa. Lukemattomat hymiöt jäljittelevät kehonkieltä älypuhelimissa. Kehonkielellä on siis suuri merkitys ihmisten välisessä viestinnässä.

Toiminnot

Puheentutkija Christa Heilmann määrittelee kehonkielelle yhteensä neljä funktiota (ks. Heilmann 2009):

1. Syntaktinen funktio: eleillä ja ilmeillä jäsennellään sanottua, varmistetaan ymmärrettävyys ja ymmärrettävyys.
2. Pragmaattinen funktio: Kehonkieli paljastaa mielialastamme ja tunteistamme enemmän kuin sanat. Näin kehonkieli vaikuttaa vuorovaikutustilanteisiimme. Kehonkieli voi herättää tunteita, ratkaista ristiriitoja tai voimistaa niitä niin, että se toimii kuin vahvistin.
3. Semanttinen tehtävä: Se osoittaa viestin tason epäjohdonmukaisuuksia. Kehonkielellä on uskottavampi vaikutus moniin ihmisiin. Niinpä arkielämässä tarkistamme aina, miten jokin asia sanotaan (verrattuna siihen, mitä sanotaan).
4. Dialoginen funktio: Kuka puhuu milloin? Tämä on sääntelyfunktio, joka koskee puhujien vaihtumista keskusteluissa.

Kulttuurien väliset erityispiirteet

Kulttuurien välisessä viestinnässä on muitakin erityispiirteitä. Voiko kehonkieli olla oikein tai väärin? Ei, se voi korkeintaan poiketa tietyistä odotuksista. Nämä odotukset ovat kulttuurisesti muotoutuneita. Ne vastaavat usein sitä, mihin olemme tottuneet. Kehonkieli vaihtelee siis suuresti kulttuurista toiseen (mutta myös kulttuurin sisällä, vrt. sukupolvien väliset erot ja alakulttuurit). Lisäksi kulttuurit muuttuvat ja syntyy uusia muotoja (esim. nuorekkaat tervehdykset). Kulttuurien välisessä viestinnässä syntyy usein väärinkäsityksiä, koska emme tunne muiden kulttuurien kehonkieltä.

Toiseuden käsittely

Lisäksi vieraan kehonkielen arvioinnilla on tärkeä merkitys. Tunnemmeko erilaisuuden häiritsevän meitä? Ehkäpä. Vieras käytös voidaan myös kokea vääräksi. „Onko sinun pakko puhua niin kovaa?“ „Naimisissa olevia naisia ei saa halata!“ „Miksi hän syö suu auki ja maiskuttelee huuliaan?“ „Miksi hän syö suu auki ja maiskuttelee huuliaan?“

Se, minkä usein unohdamme: Muut voivat olla yhtä ärsyyntyneitä käytöksestämme. Mitä johtopäätöksiä voimme tehdä näistä pohdinnoista? Erilaisten kulttuurien ruumiinkielten jatkuva pohdinta on välttämätöntä, jotta meistä ei tule oman kulttuurimme passiivisia sätkynukkeja.

Kirjallisuus

Argyle, Michael (1996): Body Language & Communication. Sanattoman viestinnän käsikirja. Paderborn: Junfermann.

Galli, Johannes (2008): Kehonkieli ja viestintä. Freiburg: Galli.

Heilmann, Christa M. (2009): Kehonkielen ymmärtäminen ja oikea käyttö. München: Reinhardt.