Viisi kulttuuria peli

Viisi kulttuuria -pelin perustana on Thompsonin, Ellisin ja Wildavskyn kulttuuriteoria, jossa kulttuuri ymmärretään elämäntapana (ks. Banneberg 2001, 247).

Kulttuurienvälinen oppiminen

Pelin tarkoituksena oli tuoda esiin eri kulttuuriryhmien välisiä eroavaisuuksia. Tämän pitäisi myöhemmin johtaa „itseanalyysiin ja pohdintaan“ (Köppel 2002, 138) – se luokitellaan „kulttuuritietoisuuskoulutuksen“ alaan (vrt. Schönhuth).

Viisi kulttuuria -pelissä simuloidaan tilanteita, joissa ratkaisua etsittäessä on otettava huomioon eri kulttuuritaustat. Kyseessä on siis kulttuurienvälinen koulutuskokonaisuus, jossa osallistujat oppivat toteuttamaan teoreettisia pohdintoja käytännössä oman kulttuuritaustansa pohjalta (vrt. Reeb 2018). Tämä harjoittelukokonaisuus on erityisen hyödyllinen kulttuurienvälisiin kohtaamisiin ja keskusteluihin valmistautumisessa, esim. kulttuurisen vuorovaikutuksen harjoituksena työpaikoilla, mutta myös yksityisessä kontekstissa. Viisi kulttuuria -peli on merkityksellinen kaikkialla, missä kulttuurienvälisellä oppimisella on merkitystä (vrt. Reeb 2018).

Menettelytapa

Muodostetaan viisi joukkuetta. Jokaiselle joukkueelle annetaan kulttuuri-identiteetti. Jotta he voivat asettua omalle paikalleen, aiotun yhteistyön onnistumisen (tai epäonnistumisen) kannalta olennaiset tiedot luetellaan roolikortilla. Sitten simuloidaan tilanne, jossa vuorovaikutus eri kulttuuri-identiteettien välillä tulee väistämättömäksi (vrt. Reeb 2018).

Ensin tiimien on kehitettävä ja esiteltävä ratkaisukonsepti, joka on osoitetun kulttuurin mukainen. Sitten tiimien on työstettävä ongelmaan yhteinen ratkaisu, joka on yhteensopiva eri kulttuuritaustojen kanssa (vrt. Reeb 2018).

Menetelmän tavoite

Kehittää tietoisuutta omasta ja muista kulttuureista. Antamalla rooleja kulttuureille, joihin henkilö itse ei kuulu, pyritään huomaamaan, hyväksymään ja käsittelemään paremmin muista kulttuuri-identiteeteistä peräisin olevia ajattelutapoja. Lisäksi tulisi laajentaa ymmärrystä siitä, miten eri kulttuurit vaikuttavat eri tavoin ongelmien ratkaisemiseen. Tämä mahdollistaa paremman yhteistyön kulttuurikohtaisten ja kulttuurienvälisten ongelmien ratkaisemisessa (vrt. Reeb 2018).

Kaiken kaikkiaan syntyy „herkistyminen ‚kulttuurienvälisille yhteyspotentiaaleille‘ eli mahdollisuuksille, miten omasta kulttuurisesta orientaatiosta voidaan löytää lähestymistapoja toisten kulttuuristen orientaatioiden käsittelyyn“ (Reeb 2018).

Kirjallisuus

Bannenberg, Ann-Kristin (2011): Kulttuurienvälisen viestinnän merkitys liiketoiminnassa. Teoreettinen ja empiirinen tutkimus kulttuurienvälisen henkilöstön kehittämisen tarpeesta ja käytännöistä eräiden saksalaisten auto- ja alihankintateollisuuden suuryritysten pohjalta. Kassel: kassel university press.

Köppel, Petra (2003): Kulttuurin arvioinnin lähestymistavat ja niiden sisällyttäminen kulttuurienväliseen koulutukseen. Sarja Fokus Kultur Vol. 2. Norderstedt: Books on Demand.

Reeb, Alexander: Das Fünf-Kulturen-Spiel -Transkulturelles Lernen. Transcultural learning with ‚Five Cultures‘ from Category: Intercultural Training Games. https://www.ikud-seminare.de/seminare/das-fuenf-kulturen-spiel.html [03.05.2018].

Schönhuth, Michael: Das Kulturglossar. Five Cultures Game. http://www.kulturglossar.de/html/f-begriffe.html [28.06.2018].