Mit dem Laden des Videos akzeptieren Sie die Datenschutzerklärung von YouTube.
Mehr erfahren
Die Begriffe emisch und etisch stammen ursprünglich aus der Ethnolinguistik. Sie beschreiben zwei gegensätzliche, wissenschaftlich-methodische Forschungsperspektiven. Auch in den Sozialwissenschaften und der kulturvergleichenden sowie interkulturellen Forschung können die WissenschaftlerInnen emisch oder etisch vorgehen.
Außen- und Innenperspektive
Die emische Perspektive basiert auf einer kulturangepassten Innensicht – es wird versucht, die Phänomene mit den Augen der Betroffenen zu betrachten und damit das geisteswissenschaftliche Ideal der ‚Perspektivität‘ zu schaffen. Der emische Ansatz beabsichtigt, die funktional relevanten Aspekte innerhalb einer Kultur aufzudecken.
Beim etischen Ansatz hingegen nehmen die ForscherInnen einen Standpunkt außerhalb der untersuchten Kultur ein und versuchen, dem naturwissenschaftlichen Ideal der ‚Objektivität‘ zu entsprechen. Auf diese Weise sollen universal gültige Vergleichsmaßstäbe gefunden werden (vgl. Helfrich-Hölter 2013, 27).
Zur Entstehung der Begrifflichkeiten
Die beiden Begriffe wurden zum ersten Mal vom amerikanischen Linguisten und Anthropologen Kenneth Pike in seinem Buch Language in Relation to a Unified Theory of the Structure of Human Behavior (1967) verwendet. Die deutschen Wörter emisch und etisch wurden von den englischen Begriffen emic und etic abgeleitet. Diese stammen aus der Linguistik – die Phonetik beschreibt Lautmerkmale, mit denen sich der Lautbestand aller Sprachen beschreiben lässt, die Phonemik identifiziert diejenigen Lautmerkmale, die innerhalb der untersuchten Sprache zur Bedeutungsdifferenzierung beitragen. Später wurde das Begriffspaar von Harris aufgegriffen und modifiziert.
Das Ziel des etischen Ansatz besteht darin, zu untersuchen, welchen Einfluss die Kultur auf individuelles Handeln und Denken hat. Sie wird als ‚unabhängige‘ Variable z. B. in Form von Schulbedingungen oder Erziehungsstilen betrachtet, welche die ‚abhängigen‘ Variablen (Lernen, Handeln) beeinflusst.
Nach dem emischen Ansatz aber ist Kultur ein innerhalb vom Individuum liegender Faktor, d. h. ein fester Bestandteil des menschlichen Denkens und Handelns.
Unterschiede der Vorgehensweisen
Die beiden Vorgehensweisen lassen sich auch auf Gründe und Ursachen für bestimmte Handlungen beziehen. Die Ursachen des Handelns müssen dem Betroffenen nicht unbedingt bewusst sein und können so aus der etischen Perspektive untersucht werden. Werden hingegen die Gründe für das eigene Handeln und Denken vom Betroffenen selbst erklärt, forscht er aus der emischen Perspektive.
Lohmeier führt folgendes Beispiel für den emischen Ansatz an: ein katholischer Nordire, der Troubles in seinem Heimatland untersucht und zum erforschten Feld gehört. Im Gegensatz dazu wäre eine protestantische Norddeutsche, die ein ähnliches Projekt in einer katholisch geprägten Stadt in Nordirland durchführt, ein Beispiel für die etische Vorgehensweise (vgl. Lohmeier 2017, 31).
Emisch vs. etisch?
Etische und emische Perspektive schließen sich nicht aus, vielmehr ergänzen sie sich wechselseitig. Jacobs und Helfrich-Hölter verweisen hierbei auf Berry: Für eine vergleichende etische Untersuchung zweier Kulturen müssen diese jeweils emisch analysiert werden. Laut seiner Auffassung folgen ForscherInnen am Anfang einer kulturvergleichenden Studie einem Konzept, das den Ursprung in der eigenen Kultur hat, also emisch ist (vgl. Jacobs 2000; Helfrich-Hölter 2013).
Aufgrund des imposed-etic-Ansatzes wird es auch zum etischen Konzept innerhalb der fremden Kultur, indem die Beobachtungen aus der einen auf die andere Kultur übertragen werden. Durch eine Modifizierung kann auch ein emisches Konzept für die fremde Kultur geschaffen werden, sodass in beiden Kulturen parallel emische Studien durchgeführt werden. Weisen die untersuchten Konzepte Überschneidungen auf, ist ein interkultureller Vergleich möglich (vgl. Jacobs 2000, 132).
Literatur
Harris, Marvin (1976): History and Significance of the Emic/ Etic Distinction. In: Annual Review of Anthropology. 5. Aufl. New York: Columbia University, 329–350.
Helfrich-Hölter, Hede (2013): Kulturvergleichende Psychologie. Wiesbaden: Springer.
Jacobs, Gabriele (2000): Kulturelle Unterschiede der Gerechtigkeitswahrnehmung europäischer Manager: eine vergleichende Studie von Personalentscheidungen im Banksektor. Münster: LIT.
Lohmeier, Christine (2017): Zwischen „gone native“ und „eine von uns“: Reflexionen zu etischer und emischer Positionierung zum Forschungsfeld. In: Scheu, Andreas M. (Hrsg.): Auswertung qualitativer Daten: Strategien, Verfahren und Methoden der Interpretation nicht-standardisierter Daten in der Kommunikationswissenschaft. Münster: Springer, 29–39.
Pike, Kenneth (1967): Language in Relation to a Unified Theory of the Structure of Human Behavior. The Hague [u. a.]: Mouton.
Weiterführendes Lernmaterial: Interkulturell kompetent kommunizieren und handeln
suomalainen
Termit emic ja etic ovat peräisin etnolingvistiikasta. Ne kuvaavat kahta vastakkaista, tieteellis-metodologista tutkimusnäkökulmaa. Yhteiskuntatieteissä sekä vertailevassa ja kulttuurienvälisessä tutkimuksessa tutkijat voivat myös edetä emisesti tai etisesti.
Ulkoinen ja sisäinen näkökulma
Emic-näkökulma perustuu kulttuurisesti sopivaan sisäiseen näkemykseen – siinä pyritään tarkastelemaan ilmiöitä asianomaisten silmin, mikä luo humanististen tieteiden ihanteen „perspektiivisyydestä“. Emissiivisen lähestymistavan tarkoituksena on paljastaa kulttuurin toiminnallisesti merkitykselliset näkökohdat.
Eeettisessä lähestymistavassa tutkijat puolestaan ottavat näkökulman tutkittavan kulttuurin ulkopuolelta ja pyrkivät noudattamaan luonnontieteellistä objektiivisuuden ihannetta. Näin pyritään löytämään yleispätevät vertailustandardit (ks. Helfrich-Hölter 2013, 27).
Termien syntymisestä
Näitä kahta termiä käytti ensimmäisen kerran amerikkalainen kielitieteilijä ja antropologi Kenneth Pike kirjassaan Language in Relation to a Unified Theory of the Structure of Human Behavior (1967). Saksankieliset sanat emisch ja etisch johdettiin englanninkielisistä termeistä emic ja etic. Ne ovat peräisin kielitieteestä – fonetiikka kuvaa äännepiirteitä, joiden avulla voidaan kuvata kaikkien kielten äänivarastoa, kun taas fonematiikka yksilöi ne äännepiirteet, jotka edistävät merkityksen erilaistumista tutkittavassa kielessä. Myöhemmin Harris otti termiparin käyttöön ja muokkasi sitä.
Etiikan lähestymistavan tavoitteena on tutkia kulttuurin vaikutusta yksilön toimintaan ja ajatteluun. Se nähdään „riippumattomana“ muuttujana, esimerkiksi kouluolosuhteiden tai kasvatustyylien muodossa, joka vaikuttaa „riippuvaisiin“ muuttujiin (oppiminen, toiminta).
Emisen lähestymistavan mukaan kulttuuri on kuitenkin yksilön sisäinen tekijä eli erottamaton osa ihmisen ajattelua ja toimintaa.
Lähestymistapojen erot
Nämä kaksi lähestymistapaa voidaan liittää myös tiettyjen toimintojen syihin ja aiheuttajiin. Toiminnan syiden ei välttämättä tarvitse olla asianomaiselle henkilölle tietoisia, joten niitä voidaan tarkastella etiikan näkökulmasta. Jos taas oman toiminnan ja ajattelun syyt selittää asianomainen henkilö itse, hän tutkii niitä emisestä näkökulmasta.
Lohmeier antaa seuraavan esimerkin emisestä lähestymistavasta: katolinen pohjoisirlantilainen henkilö tutkii kotimaansa levottomuuksia ja kuuluu tutkittavaan kenttään. Sen sijaan protestanttinen pohjoissaksalainen, joka toteuttaa vastaavanlaista hanketta katolisessa kaupungissa Pohjois-Irlannissa, olisi esimerkki etiikan lähestymistavasta (vrt. Lohmeier 2017, 31).
Emic vs. etic?
Etic- ja emic-näkökulmat eivät sulje toisiaan pois, vaan pikemminkin täydentävät toisiaan. Jacobs ja Helfrich-Hölter viittaavat Berryyn: „Kahden kulttuurin vertailevaa etiikkatutkimusta varten on kumpaakin analysoitava emisesti. Hänen näkemyksensä mukaan vertailevan kulttuuritutkimuksen alussa tutkijat noudattavat käsitettä, joka on peräisin heidän omasta kulttuuristaan eli on eminen (vrt. Jacobs 2000; Helfrich-Hölter 2013).
Pakko-eettisen lähestymistavan vuoksi siitä tulee eminen käsite myös vieraassa kulttuurissa, kun havainnot siirretään kulttuurista toiseen. Muokkauksen kautta voidaan luoda eminen käsite myös vieraaseen kulttuuriin, jolloin emistä tutkimusta tehdään molemmissa kulttuureissa rinnakkain. Jos tutkituissa käsitteissä on päällekkäisyyksiä, kulttuurienvälinen vertailu on mahdollista (vrt. Jacobs 2000, 132).
Dansk
Begreberne emic og etic stammer fra etnolingvistik. De beskriver to modsatrettede, videnskabeligt-metodologiske tilgange til forskning. Inden for samfundsvidenskaberne og i komparativ og interkulturel forskning kan forskerne også gå ud fra emic eller etic.
Eksterne og interne perspektiver
Det emiske perspektiv er baseret på et kulturelt passende internt synspunkt – det søger at se på fænomener gennem de berørte personers øjne og skaber dermed idealet om „perspektiv“ inden for humaniora. Den emiske tilgang har til formål at afdække de funktionelt relevante aspekter af kulturen.
I den etiske tilgang anlægger forskerne derimod et perspektiv uden for den kultur, der undersøges, og søger at overholde det videnskabelige ideal om objektivitet. På denne måde er målet at finde universelt anvendelige standarder for sammenligning (se Helfrich-Hölter 2013, 27).
Fremkomsten af begreber
Disse to begreber blev første gang anvendt af den amerikanske sprogforsker og antropolog Kenneth Pike i hans bog Language in Relation to a Unified Theory of the Structure of Human Behavior (1967). De tyske ord emisch og etisch er afledt af de engelske udtryk emic og etic, som har deres oprindelse i lingvistik – fonetik beskriver de fonetiske træk, der beskriver lydbestanden i alle sprog, mens fonematik identificerer de fonetiske træk, der bidrager til differentiering af betydning i det sprog, der studeres. Senere har Harris indført og ændret begrebet par.
Den etiske tilgang har til formål at undersøge kulturens indflydelse på den enkeltes adfærd og tænkning. Den ses som en „uafhængig“ variabel, f.eks. i form af skoleforhold eller pædagogiske stilarter, som påvirker „afhængige“ variabler (læring, handling).
Ifølge Emises tilgang er kulturen imidlertid en faktor, der er intern i individet, dvs. en uadskillelig del af den menneskelige tænkning og handling.
Forskelle i tilgang
De to tilgange kan også knyttes til årsagerne til og drivkræfterne bag visse aktiviteter. Årsagerne til en handling behøver ikke nødvendigvis at være kendt af den pågældende person og kan derfor betragtes ud fra et etisk perspektiv. Hvis derimod årsagerne til ens egne handlinger og tanker forklares af den pågældende person, undersøger han eller hun dem ud fra et etisk perspektiv.
Lohmeier giver følgende eksempel på en emisk tilgang: En katolik fra Nordirland studerer urolighederne i sit land og er en del af det område, der undersøges. I modsætning hertil ville en protestantisk nordtysker, der udfører et lignende projekt i en katolsk by i Nordirland, være et eksempel på en etisk tilgang (jf. Lohmeier 2017, 31).
Emic vs. ethic?
Etiske og emiske tilgange udelukker ikke hinanden, men supplerer snarere hinanden. Jacobs og Helfrich-Hölter henviser til Berry: „For en komparativ etisk undersøgelse af to kulturer skal begge analyseres emisk. Ifølge ham følger forskerne i begyndelsen af en komparativ kulturel undersøgelse et begreb, der stammer fra deres egen kultur, dvs. er emisk (jf. Jacobs 2000; Helfrich-Hölter 2013).
På grund af den tvangsetiske tilgang bliver det et eminent begreb også i en fremmed kultur, når resultaterne overføres fra en kultur til en anden. Gennem tilpasning kan der også skabes et emic-begreb i en fremmed kultur, således at emic-forskningen gennemføres parallelt i begge kulturer. Hvis der er overlapning mellem de undersøgte begreber, er der mulighed for tværkulturel sammenligning (jf. Jacobs 2000, 132).
