Kulturstandards sind nach Thomas die zentralen Kennzeichen einer Kultur. Sie fungieren als Orientierungssystem des Wahrnehmens, Denkens und Handelns. Es handelt sich um Verhaltenserwartungen, die von der Mehrheit der Mitglieder einer Kultur geteilt werden. Kulturstandards dienen den Personen eines Kulturkreises als Orientierung für das eigene, aber auch für fremdes Verhalten. Sie wirken dabei als Maßstäbe, Gradmesser, Bezugssysteme und Orientierungsmerkmale, anhand derer Verhalten gemessen und eingeordnet werden kann.
Routine
Kulturstandards werden von den Mitgliedern eines Kulturkreises, sobald sozialisiert, i. d. R. nicht mehr bewusst wahrgenommen. Sie sind routinisiert und werden nur noch in Überschneidungssituationen mit Kulturstandards anderer Kulturkreise deutlich.
Für die Einordnung können verschiedene Kategorien angenommen werden. Diese Kategorien können als normal, typisch, noch akzeptabel oder abzulehnen bezeichnet werden. Eine klare Einordnung in die Kategorien ist möglich, da die Kulturstandards aus einer zentralen Norm und einem Toleranzbereich bestehen. Die zentrale Norm gibt den Idealwert des Verhaltens an, der von den meisten Mitgliedern des Kulturkreises geteilt wird. Der Toleranzbereich hingegen bildet die noch zu akzeptierende Abweichung von der zentralen Norm. Die Abweichung entsteht durch stark heterogene Ansichten, die auch innerhalb eines Kulturkreises vorherrschen können. Kulturstandards können neben allgemeinen Werten auch deutliche Verhaltensvorschriften umfassen.
Blaupause
Je nach Kulturkreis werden die Kulturstandards zudem als verschieden stark bindend empfunden. Dies bedeutet auch, dass Standards nicht als allgemeingültig gesehen werden können. Sie bilden zu keinem Zeitpunkt eine Blaupause für angemessenes Verhalten in einem fremden Kulturraum. Kulturstandards sind überdies dynamisch, d. h. sie unterliegen Veränderungen. Dies ist das Phänomen des so genannten kulturellen Wandels.
Trotzdem werden Kulturstandards in der Praxis vor allem als Vorbereitung auf einen Auslandsaufenthalt genutzt. Dabei werden Unterschiede innerhalb der Kulturstandards angesprochen. Besonders die Übereinstimmung von Selbst- und Fremdbild sind im Hinblick auf den Auslandsaufenthalt wichtig und können helfen, sich im neuen Kulturkreis zurechtzufinden.
Fremdwahrnehmung
Die Bestimmung von Kulturstandards erfolgt in zwei Schritten. Zunächst werden Interviews mit Mitgliedern des jeweiligen Kulturkreises durchgeführt. Die Mitglieder des Kulturkreises treffen Aussagen über ihre eigene Kultur. Im zweiten Schritt werden diese Aussagen mit Aussagen über die Kultur von Mitgliedern eines anderen Kulturkreis verglichen. Aus den Interviews ergibt sich ein Bild aus Aussagen von Personen innerhalb und außerhalb des Kulturkreises, dessen Kulturstandards ermittelt werden sollen. Nicht nur die eigene Wahrnehmung wird in die Kulturstandards aufgenommen, sondern auch eine Fremdwahrnehmung. Somit werden die Kulturstandards um eine wichtige Dimension erweitert.
Tendenzen
Die Idee der Kulturstandards wird durchaus kritisch gesehen. Die Standardisierung setzt nämlich Grenzen voraus. Kritiker bringen an, dass Kultur keine festen Grenzen besitzt. Dadurch kann es auch nur bedingt zu messbaren, verlässlichen Ergebnissen kommen. So gesehen dürfen Kulturstandards lediglich als Tendenz, aber nicht als feste Größen angesehen werden.
Weiterführendes Lernmaterial: Interkulturell kompetent kommunizieren und handeln
Literatur
Gaitanides, Stefan: Dynamischer Kulturbegriff und Kulturstandards. Im Kontext interkultureller Überschneidungssituationen im Einwanderungsland. http://www.fb4.fh- frankfurt.de/whoiswho/gaitanides/Einf_Kulturbegriff_standards_3.pdf [21.08.2018].
Krewer, Bernd/ Jäger, Georg (1990): Kulturelle Identität und die subjektive Verarbeitung historischer Ereignisse. In: Belscher, W./ Grubitzsch, S./ Lescynski, C./ Müller-Doohm, S. (Hrsg.): Wem gehört die Heimat. Opladen: Leske & Budrich.
Reisch, Bernhard: Kultur und Kulturstandards. Ein Beitrag zum Impulstag
„Interkulturelle Managementkompetenz“. http://www.ifim.de/reports/kultur_kulturstandards.pdf [21.08.2018].
Thomas, Alexander (2009): Kultur und Kulturstandards. In: Thomas, Alexander/ Kinast, Eva- Ulrike/ Schroll-Machl, Sylvia (Hrsg.): Handbuch Interkulturelle Kommunikation und Kooperation. Band 1: Grundlagen und Praxisfelder. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht, 19–31.
dansk
Ifølge Thomas er kulturelle standarder de centrale kendetegn ved en kultur. De fungerer som et orienteringssystem for opfattelse, tænkning og handling. De er adfærdsmæssige forventninger, som deles af flertallet af medlemmerne af en kultur. Kulturelle standarder tjener kulturens indbyggere som en orientering for deres egen adfærd, men også for andres adfærd. De fungerer som benchmarks, målestokke, referencesystemer og orienteringselementer, hvormed adfærd kan måles og klassificeres.
Rutine
Kulturelle standarder, når de først er blevet socialiseret, opfattes normalt ikke længere bevidst af medlemmerne af en kulturel gruppe. De er rutiniserede og bliver kun tydelige i situationer, hvor de overlapper med andre kulturelle standarder fra andre kulturelle grupper.
Der kan antages forskellige kategorier til klassificering. Disse kategorier kan beskrives som normale, typiske, stadig acceptable eller at forkaste. En klar inddeling i kategorierne er mulig, fordi de kulturelle standarder består af en central norm og et toleranceområde. Den centrale norm angiver den ideelle værdi for adfærd, som deles af de fleste medlemmer af den kulturelle gruppe. Toleranceområdet udgør på den anden side den afvigelse fra den centrale norm, som stadig er acceptabel. Afvigelsen skyldes stærkt heterogene synspunkter, som også kan være fremherskende inden for en kulturel gruppe. Ud over generelle værdier kan kulturelle normer også omfatte klare adfærdsregler.
Blåtryk
Afhængigt af den kulturelle gruppe opfattes kulturelle standarder også som havende forskellig grad af bindende kraft. Det betyder også, at standarder ikke kan opfattes som universelt gyldige. De udgør på intet tidspunkt et blueprint for passende adfærd i et fremmed kulturelt rum. Desuden er kulturelle standarder dynamiske, dvs. de er underlagt forandringer. Det er det fænomen, der kaldes kulturel forandring.
Ikke desto mindre anvendes kulturelle standarder i praksis først og fremmest som forberedelse til et ophold i udlandet. Forskelle inden for kulturelle standarder behandles. Især overensstemmelsen mellem selvopfattelse og andres opfattelse er vigtig i forbindelse med udlandsopholdet og kan hjælpe med at finde sig til rette i det nye kulturelle miljø.
Andres opfattelse af andre
Kulturelle standarder fastlægges i to trin. Først gennemføres interviews med medlemmer af den pågældende kulturgruppe. Medlemmerne af den kulturelle gruppe udtaler sig om deres egen kultur. I det andet trin sammenlignes disse udsagn med udsagn om kulturen fra medlemmer af en anden kulturel gruppe. På baggrund af interviewene tegner der sig et billede af udsagn fra personer i og uden for den kulturgruppe, hvis kulturelle standarder skal fastlægges. Ikke kun ens egen opfattelse indgår i de kulturelle standarder, men også en ekstern opfattelse. Dette tilføjer en vigtig dimension til de kulturelle standarder.
Tendenser
Tanken om kulturelle standarder ses ganske kritisk. Standardisering forudsætter jo grænser. Kritikere hævder, at kulturen ikke har nogen faste grænser. Det betyder, at der kun i begrænset omfang kan opnås målbare, pålidelige resultater. Ud fra dette synspunkt kan kulturelle standarder kun ses som tendenser, men ikke som faste værdier.
suomalainen
Thomasin mukaan kulttuuriset standardit ovat kulttuurin keskeisiä piirteitä. Ne toimivat havaitsemisen, ajattelun ja toiminnan orientaatiojärjestelmänä. Ne ovat käyttäytymisodotuksia, jotka suurin osa kulttuurin jäsenistä jakaa. Kulttuuriset normit toimivat kulttuurin ihmisille suunnannäyttäjinä omassa käyttäytymisessä, mutta myös muiden käyttäytymisessä. Ne toimivat vertailukohtina, mittareina, viitejärjestelminä ja orientaatioina, joiden avulla käyttäytymistä voidaan mitata ja luokitella.
Rutiini
Kulttuuriset normit ovat kerran sosiaalistuneet, eivätkä kulttuuriryhmän jäsenet yleensä enää tietoisesti havaitse niitä. Ne ovat rutinoituneita, ja ne tulevat näkyviin vasta päällekkäisissä tilanteissa muiden kulttuuriryhmien kulttuuristen normien kanssa.
Luokittelua varten voidaan olettaa käytettävän erilaisia luokkia. Näitä kategorioita voidaan kuvata normaaleiksi, tyypillisiksi, edelleen hyväksyttäviksi tai hylättäviksi. Selkeä luokittelu luokkiin on mahdollista, koska kulttuuriset standardit koostuvat keskeisestä normista ja toleranssialueesta. Keskusnormi ilmaisee käyttäytymisen ihannearvon, jonka useimmat kulttuuriryhmän jäsenet jakavat. Toleranssialue puolestaan muodostaa poikkeaman keskusnormista, joka on vielä hyväksyttävissä. Poikkeama syntyy voimakkaasti heterogeenisistä näkemyksistä, jotka voivat vallita myös kulttuuriryhmän sisällä. Yleisten arvojen lisäksi kulttuuriset normit voivat sisältää myös selkeitä käyttäytymissääntöjä.
Blueprint
Kulttuuriryhmästä riippuen kulttuurinormeilla koetaan olevan myös eriasteista sitovuutta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että normeja ei voida pitää yleispätevinä. Ne eivät missään vaiheessa muodosta suunnitelmaa asianmukaisesta käyttäytymisestä vieraassa kulttuuritilassa. Lisäksi kulttuuriset normit ovat dynaamisia, eli ne ovat alttiita muutoksille. Kyseessä on niin sanottu kulttuurinen muutos.
Kulttuurinormeja käytetään kuitenkin käytännössä lähinnä valmistautumiseen ulkomailla oleskeluun. Kulttuuristandardien sisäisiä eroja käsitellään. Erityisesti minäkäsityksen ja muiden käsitysten yhteneväisyys on tärkeää ulkomailla oleskelun kannalta, ja se voi auttaa löytämään tiensä uudessa kulttuuriympäristössä.
Muiden käsitys
Kulttuuristandardit määritetään kahdessa vaiheessa. Ensin haastatellaan kyseisen kulttuuriryhmän jäseniä. Kulttuuriryhmän jäsenet antavat lausuntoja omasta kulttuuristaan. Toisessa vaiheessa näitä lausuntoja verrataan toisen kulttuuriryhmän jäsenten lausuntoihin kulttuurista. Haastattelujen perusteella syntyy kuva niiden henkilöiden lausunnoista, jotka ovat sen kulttuuriryhmän sisällä ja sen ulkopuolella, jonka kulttuuriset standardit halutaan määrittää. Kulttuuristandardeihin ei sisällytetä vain omaa käsitystä, vaan myös ulkopuolinen käsitys. Tämä tuo kulttuuristandardeihin tärkeän ulottuvuuden.
Suuntaukset
Ajatukseen kulttuuristandardeista suhtaudutaan varsin kriittisesti. Standardisointihan edellyttää rajoja. Kriitikot väittävät, että kulttuurilla ei ole kiinteitä rajoja. Tämä tarkoittaa, että mitattavissa olevia, luotettavia tuloksia voidaan saavuttaa vain rajoitetusti. Tästä näkökulmasta katsottuna kulttuurinormeja voidaan pitää vain tendensseinä, mutta ei kiinteinä arvoina.